Tukossa taas… eli pakko kirjoittaa Picassosta

Sanna Saastamoinen:

Vastikään olen kohdannut ongelman, johon lähes jokainen luovaa työtä tekevä joutuu aina silloin tällöin törmäämään — tukoksen. Alkoiko se älyn jumittumisesta, käden velttoudesta, ikävästä kritiikistä vai ihan vain yleisestä uupumisesta? Tiedä häntä.

Näin jälkeenpäin katsottuna tukkeutuminen kehittyi pikkuhiljaa: tekosyitä, välttelyä, häpeää, vähättelyä… Tämän kaltainen nihkeily vaikuttaa ajattelun ja työkyvyn lisäksi myös ruumiiseen, fysiikkaan. Niinpä vähitellen menivät tukkoon myös hengitystiet, ja kunnon flunssa iski päälle. Oli pakko jäädä kotiin ja siirtää työt tulevaan.

Sairaana kuitenkin huomasin — ruumiini kärvistellessä tautia vastaan — että nyt tuntuisi olevan käyttämätöntä aivokapasiteettia tarjolla. Niinpä luin, katsoin elokuvia, kuuntelin radiota ja ajattelin. Jotain lähti liikkeelle, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta pöpöistä päästyäni mielessä heräsi etsintä ja halu saada lisää vaikutteita, purtavaa, käsiteltävää ja ennen kaikkea innoitusta aivoille.

Viime lauantaina päätin siis viettää Picasso-päivän: Ensin katsoin näyttelyn Ateneumissa ja sitten Orionissa ruotsalaisen elokuvan Picasson seikkailut (1978), joka muuten esitetään myös tänään 28.10. klo 21. Sitä voin kyllä lämpimästi suositella; elokuva on hervottoman hauska fiktiivinen kertomus Picasson elämästä.

Ateneumin näyttelyn jälkeen ajattelin tietenkin, että kirjoittaisin tämän blogi-tekstini Picassosta, mutta tulinkin toisiin aatoksiin. Ei siitä ukkelista minun tarvitse mitään kirjoittaa. Menkäähän itse katsomaan ja kokemaan teoksista välittyvä taito, voima ja röyhkeys. Mahtavaa kerrassaan. Ei jätä kylmäksi.

Erityisen hyvin Picasso toimii tukosten poistajana. Siksipä menenkin taas torstaina 29.10. kello 19, Kansallisen audiovisuaalisen arkiston elokuvateatteriin, Orioniin katsomaan dokumentin Picasso-arvoitus (1956). Olen elokuvan toki aiemmin nähnyt, mutta sen innoittavuutta ei voi vähätellä. Dokumentissa näytetään miten Picasson maalaukset syntyvät; ne suorastaan maalautuvat silmien eteen. Katsoja pääsee seuraamaan vierestä supertaiteilijaa työssään. Jos sillä ei lähde kanavat aukeamaan, niin ei sitten millään!