Ylitin pääsiäisenä kävelysiltaa kaverini kanssa, nauroimme ilosta. Pam, sain iskun reiteen. Minua oli huitaistu tyhjällä vesikanisterilla. Muksija meni jo kaukana. – Turvaväli! hän huusi selin minuun.
Illalla markettiin. Maksaessa huomasin, että olin unohtanut punnita omenat. Säntäsin vaa’alle, jonka vieressä nuorehko rouva katsasti vihanneksia. Rouva heittäytyi taaksepäin. – Hui! hän moitti.
Tapasin kassalla Hellun, juttelimme niitä näitä. Olin juuri pakkaamassa kertakäyttöistä saippua-annostelijaa. Sanoin että se on vieraita varten, tahdon olla huomaavainen.
Hellu epäröi: – Ei nyt taida kellään vieraita käydä.
Sanoin ohuella äänellä, että meillä kyllä käy. Tuntui vaikealta, vähän kuin olisin sanonut että kantapäässäni on syyliä. Hellun kasvoista näkyi sekaannus. Sanoin, ettei missään ole kielletty kutsumasta paria vierasta. Korkeasti koulutettu Hellu katsoi maahan ja mutisi, että niinhän se taitaa olla. Kiitävän hetken näytti siltä, että hänkin tuntee häpeää; koronahäpeää.
Tänä keväänä suomalaiset eivät ole juuri tavanneet toisiaan sisätiloissa eivätkä paljon muuallakaan, vaikka alle kymmenen hengen kokoontumiset ovat olleet sallittuja koko ajan. Eristäydymme toisistamme kuuliaisesti ja mieluummin vaikka hieman liioittelemme etäisyyksiä.
Suomessa pelätään koronavirusta valtavasti. Media on kunnostautunut pelon lietsomisessa vastoin parempaa tietoa. Tyypillisestä uutisesta puuttuu koronatartuntojen osuus väestöstä ja koronakuolemien suhteutus muihin kuolinsyihin. Emme puhu riittävästi siitä, että melkein kaikilla Suomessa COVID-19-influenssaan kuolleilla on ollut jo jokin yleiskuntoa heikentävä sairaus. Kovin vähän keskustellaan myös antibioottien liikakäytöstä, joka on johtanut superbakteerikantojen vahvistumiseen ja iäkkäiden kuolleisuuden nousuun Etelä-Euroopan koronahelveteissä.
Tätä kirjoittaessa koronaan on kuollut Suomessa yhteensä 287 henkeä ja Ruotsissa 3460 henkeä. Suhteutetaan lukua: yleisimmät kuolinsyyt Suomessa ja monissa muissa länsimaissa ovat sydän- ja verisuonitaudit. Vuonna 2018 niihin kuoli Suomessa 18800 henkeä, syöpään kuoli 12900. Kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa on muistisairaudet, 10100 kuollutta vuonna 2018.
Suhteuttava realismi ja ajatus kuoleman väistämättömyydestä eivät kuulu suomalaiseen mediakenttään. Politiikassakin näitä ajatuksia näyttää olevan vaikea pukea sanoiksi.
Ruotsissa koulut, ravintolat ja kirjastot ovat olleet koko kevään auki. Kansalaisia on kehotettu varovaisuuteen ihmiskontakteissa sekä joukkojen ja bussien välttämiseen. Ruotsalaiset istuvat puistoissa ja kahviloissa, läheisiä halataan. Pieniä konsertteja ja kulttuuritapahtumia järjestetään. Tanssistudiot ja vaatekaupat jatkavat toimintaansa. Paljon vanhuksia on kuollut hoivakodeissa, mutta Ruotsissa eletään pidättyväistä arkea ja yhteiskunta pyörii.
Ruotsissa on luotettu lainsäädäntöä myöten siihen, että väestö osaa huolehtia terveydestään parhaiten ilman sääntöjä ja kieltoja. Vitsailen ystävilleni muuttavani sinne. Vitsini ei naurata heitä, vaan kauhistuttaa sosiaaliseen taustaan katsomatta. Ruotsalainen koronamentaliteetti suututtaa suomalaisia yhtä paljon kuin se, että joku kritisoi suomalaista karanteenipolitiikkaa.
Mikä meidät on näin pelotellut?
Ajatelkaamme päivää, jona Suomen kokoontumisrajoitukset puretaan. Tätä keinotekoista hetkeä ennen ei saa pitää luokkakokousta tai käydä konsertissa, purkamishetken jälkeen saa. Mikään koronaviruksen populaatiodynamiikassa ja leviävyydessä ei ole muuttunut.
Rajoitusten purun aiheuttama muutos arkikäytöksessämme paljastaa jotain suomalaisten suhteesta auktoriteetteihin. Odotamme aluehallinnon, hallituksen ja terveydenhoitajan ohjeita siitä miten elää. Sääntöjä noudatetaan varsin mekaanisesti. Olemme kuin luokallinen hyvin kasvatettuja lapsia, joilla on kohtuullinen käsityskyky.
Mediassa puhutaan koronaviruksen piirteistä ja rokotteen kehittämisestä. Vähintään yhtä tärkeä, vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, miten virus kohdataan yksilön ja kansakunnan tasolla.
Emme voi eristäytyä virukselta lopun elämäämme.
Koronatilanne tuli yllättäen ja siihen piti reagoida nopeasti. Suomen tehokkaassa linjassa ei tullut huomioitua, miten paljon yksinäisyys ja pelko kuormittavat biologista puolustusjärjestelmää ja heikentävät väestön vastustuskykyä ja yleiskuntoa.
Ruotsin koronalinjalle on ominaista yksilöllinen ohjautuminen ja se, että linja sisältää itsestään selvänä tiedon ihmissuhteiden vaikutuksesta sairastuvuuteen (Yang ym. 2016). Suomessa terveyden tekijöiden listalta löytyvät yleensä ravinto, liikunta, tupakointi ja painohallinta.
Jos sosiaalisten suhteiden vaikutus terveyteen on heikosti tunnistettu, on helpompi panna täytäntöön poikkeustila, jossa yksi perustava vastustuskykyyn vaikuttava tekijä, ihmiskontaktit, otetaan pois. Kuvitelkaamme, että valtiovalta julistaa poikkeustilan, jossa terveellinen ravitsemus ja liikunta kielletään: kaikkien on alettava juomaan viinaa ja syömään sipsejä sohvalla ja lopetettava jumpassa käyminen. Ei mene läpi terveyden mallimaassa.
Kuvittelu on kuitenkin kumman helppoa: Juuri niinhän täällä parhaillaan tehdään. Syömme ja juomme kodeissamme yksinäisyyteen ja arjen murtuman aiheuttamaan neuvottomuuteen.
Ruotsin ja Suomen koronalinjojen eroja on selitetty maiden historian ja lainsäädännön eroilla.
Arki murtui Suomessa myös sodan aikana. Silloinkin terveys oli tärkeää, tanssiminen oli kielletty ja tanssivia paheksuttiin. Ruotsissa ei ole koettu toisen maailmansodan kauhuja eikä heillä ole ollut sisällissotaakaan. Siinä missä meidän lakimme ovat kriisien ja kovan kurin tulosta, Ruotsin perustuslaki on luotu rauhan oloissa diskuteeraten.
Ruotsin koronalinja perustuu riippumattomien virkamiesten ja tutkijoiden tieteellisiin arvioihin. Ministerit eivät voi ohjata virkamiehiä lakien soveltamisessa. Mutta eikös näin ole myös Suomessa?
Suomen ja Ruotsin politiikan erot kumpuavat tuskin yksin perustuslaista. Näyttää siltä, että Ruotsissa on koettu ja sisäistetty jotain hyvään elämään liittyvää, mitä me Suomessa emme voi vielä edes harkita ajattelevamme.
Tarkastelen nyt Suomen ja Ruotsin koronalinjojen eroja vasten maiden historiaa ja sitä, miten väestön varhaiset kokemukset vaikuttavat yhteiskuntaan yksilönkehityksen pullonkaulan kautta.
Aloittakaamme uusimmasta biotieteestä.
Nisäkkäillä kantoaika ja emon hoiva vaikuttavat jälkeläisen geenien toimintaan ja ohjaavat jälkeläisen aivojen kehitystä. Näin sosiaaliset suhteet vaikuttavat aikuisiän stressiherkkyyteen ja sairastuvuuteen. (Liu ym. 1997; Yang ym. 2016)
Molekyylimenetelmät ovat todentaneet, että kannamme perimässämme edeltävien sukupolvien kokemuksia. Jokaisessa meistä on hoivasuhteessa syntynyt neurologinen muisti siitä, voiko toiseen ihmiseen ja elämään ylipäätään luottaa. Maailmankuvamme siirtyvät eteenpäin omien jälkeläistemme keskushermoston kautta. (esim. Boyce & Kobor 2015; Pechtel & Pizzagalli 2011; Perroud ym. 2014)
Stressin säätelyllä ja pelon kokemisella on varhaisesta hoivasta riippuvat biologiset raamit, joita ei voi ohittaa. Käytännössä yhteiskunta ei kehity kuitenkaan biotieteellä, vaan sillä, miten äidit rakastavat vauvojaan ja isät äitejä.
Pieni lapsi ei voi käsittää häntä hoitavan aikuisen elämismaailmaa, vaan hänelle ensisijainen hoitaja on koko maailma. Jos vauva saa riittävästi empatiaa, hänestä kehittyy luottavainen ja itsenäinen aikuinen. Sensitiivisen hoivan puuttuessa vauva tulkitsee tilanteen väärin, ja perusluottamus voi korvautua pelolla ja häpeällä. Varhainen pelko ja häpeä ovat pahimmillaan lamauttava, kuolemaa lähenevä kokemus. (Erikson 1950; Winnicott 1971; Rechart & Ikonen 1994) Voimakas häpeä sattuu niin paljon, että joissain kulttuureissa itsemurha on nähty sosiaalisesti hyväksyttävänä vaistoehtona häpeän kokemiselle.
Siirtykäämme populaatiotasolle. Koska varhaiset ihmissuhteet vaikuttavat terveyteen ja asenteisiin, on ilmeistä, että ne vaikuttavat myös kulttuuriin.
Kulttuurit eroavat toisistaan muun muassa siinä, miten eri väestö- ja ikäryhmiä arvostetaan ja millaiset kollektiiviset tarinat kansalaisia ja päättäjiä motivoivat. Näin siksi, että kaiken elämän aikana omaksumamme tiedon on kuljettava varhaisessa vuorovaikutuksessa syntyneen maailmankuvan läpi. Tässä mielessä lastenhoito edustaa yhteiskunnan poliittisen kehityksen pullonkaulaa. Äiti–vauva-suhteessa valetaan biologinen ja verrattain pysyvä pohja sille, millaiset elämänhallinnan tavat koetaan aikuisen väestön keskuudessa luontevina. (DeMause 2012)
Kansakuntien kriiseistä tehdyt psykohistorialliset analyysit kiinnittävät huomiota yhdenmukaisuuksiin, joilla lastenhoidon tavat ovat muuntuneet aikuisväestön politiikaksi ja maiden historiaksi. Lähestymistapa on yhteensopiva biotieteen ja kiintymyssuhdeteorian kanssa: Samantyyppisen kasvatuksen saaneilla on aikuisena samantyyppinen stressinsäätely ja aivojen toiminta, ja siten taipumus kehittää samanlaisia ryhmäfantasioita sekä kokea tietynlaiset ideologiat ja uhkakuvat omikseen. (Kurth 2014)
Meillä Suomessa vallitsee koronapaniikki. Ruotsissa korona otetaan tosissaan, paniikkia on vähemmän.
Palatkaamme historiaan. Sota-aikana suomalaiset äidit olivat alati huolissaan ja tekivät neuvokkaasti rintamalla olevien miesten työt. Vauvoja karaistiin ja ruokittiin ohjeiden mukaan. Suomalaisten varhainen emotionaalinen ympäristö on ollut lapsen tarpeiden kannalta ennalta arvaamaton ja karkea. Monien varttuneiden tai heidän vanhempiensa ensisijainen hoivaaja ei ole voinut hoivata vauvaansa sillä sensitiivisyydellä, jolla ruotsalaiset äidit ovat voineet hoivata omiaan. Suomalaiset ovat pärjänneet ja sisäistäneet tasa-arvon ja tehokkuuden ihanteet, mutta meille ei ole rakentunut samaa luottamusta kuin ruotsalaisille siihen, että elämä kantaa.
Suomi on reagoinut koronaviruksen uhkaan talvisodan hengessä. Samalla olemme pysäyttäneet yhteiskunnan täysin sokeana sille, että läheisten ihmiskontaktien puute aiheuttaa enemmän terveyshaittoja aikuisiässä kuin mitkään muut vastoinkäymiset. (Yang ym. 2016) Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, mutta myös vanhempien ja lasten kasvaneesta ahdistuksesta näkyy jo merkkejä sosiaalityön kentällä.
Alkoholiin, itsemurhiin sekä tapaturmiin ja väkivaltaan kuolee vuosittain yli kymmenen kertaa enemmän ihmisiä (1683, 810 ja 3341 kuollutta vuonna 2018) kuin meillä on tähän mennessä on kuollut koronaan. Silti kahvipöydissä uskaltaa tuskin vieläkään pohtia, onko eettistä, että koulut olivat viikkoja kiinni ja että synnyttäneet äidit eristettiin läheisten tuesta. Entä onko hyvä kuolla vanhuuteen näkemättä läheisiään?
Iso kysymys kuuluu, onko pitkällä tähtäimellä kohtuullista, että nuoret sukupolvet ja koko suomalainen yhteiskunta altistetaan rajoitustoimenpiteiden ei-aiotuille negatiivisille terveysvaikutuksille.
Tästä me suomalaiset vaikenemme yhtenä rintamana.
Rintama alkaa onneksi rakoilla (ks. gerontologian professori Marja Jylhä A-studiossa 4.5.2020). Onkin syytä pohtia, mikä meidät saa päättäjiä myöten niin hanakasti hylkäämään tiedon ihmissuhteiden suotuisasta vaikutuksesta vastustuskyvylle ja yleiskunnolle.
Takaisin kävelysillalle ja kaupan kassalle. Kanisterin heiluttaja tuo mieleen Suomessa vallitsevan turvaväliä, koskettamista ja jopa silmiin katsomista koskevan moraalisen paniikin. Ilonpito ja luottavainen asenne arjessa on ollut tänä keväänä yhtä harvinaista kuin sotavuosina. Pelkäämme toisiamme potentiaalisina tartuttajina ja häpeämme itseämme potentiaalisena tartuttajana.
Nimetön biologi totesi Verkko-Särössä, että tuntematon vihollinen on luonnossa kaikkein vaarallisin vihollinen jokaiselle eläimelle, näin myös ihmiselle. Varhaisia suhteita käsittelevä biotiede puhuu sen puolesta, että pelottavin tuntematon on kovin lähellä, omassa prosessimuistissamme.
Sota ja varhaiset kokemukset torjutuksi tulemisesta elävät suomalaisten tiedostamattomassa korona-aikana. Olemme oppineet sukupolvien kuluessa pärjäämään yksin, ja nyt alitajuntamme noudattaa samaa kovaa koulua, vaikka oikeasti kaikki tarvitsevat toisiaan.
Kun emme lähesty toisiamme, minimoimme paitsi tartunnan myös torjutuksi tulemisen riskin. Koronauhka on se jaettu tarina, joka auttaa meitä suomalaisia välttämään ylisukupolvisia häpeän kokemuksiamme. Toinen kysymys on, onko viisasta pysyä varmuuden vuoksi etäällä kanssaihmisiltä tulevan hyvän mahdollisuudesta.
WHO on kehottanut muita maita ottamaan mallia Ruotsin vastuullisesta koronapolitiikasta. Naapurimme suhtautuvat koronaan vakavasti ja jatkavat yhteisöllistä elämäänsä. Ruotsalaiset punnitsevat tekojaan suhteessa virusriskiin ilman, että kuoleman pelko sotkee heidän järjenjuoksuaan. He ikään kuin kieltäytyvät ottamasta osaa koronahäpeäämme ja näyttävät meille siten oman tilamme. Mitä muuta kuin kateutta ja raivoa se voi aiheuttaa?
Ehkä uteliaisuutta ja toivoa.
Voimme uskaltautua alati epävarmaan elämäämme ja elää koronaviruksen kanssa, tavata läheisiämme ja nauttia arjesta. Parin vuoden kuluttua voimme katsoa toisiamme ja kysyä, mitä yhteiskunnassa on tapahtunut koronaviruksen ja pelon takia, ja kenelle.
Viitteet:
- Kaihovaara Riikka, YLE. Väärä tieto, hysteria ja paniikki leviävät nopeammin kuin virus itse – koronavirus piirrettiin tarkoituksella hirviömäisen pelottavaksi. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/09/vaara-tieto-hysteria-ja-paniikki-leviavat-nopeammin-kuin-virus-itse-koronavirus
- Nimetön biologi, Verkko-Särö: Koronatarina huutaa uutta näkökulmaa. https://verkkosaro.sarolehti.net/koronatarina-huutaa-uutta-nakokulmaa/
- A-studio 4.5.2020. https://areena.yle.fi/1-50330871
- Näin Ruotsia hallitaan. Regeringkansliet. Hallituksen kanslia, Ruotsi. www.regeringen.se
- World Health Organization (WHO). COVID-19 Press Conference, 29.4.2020
- HS 5.4. 2020. Antibioottien runsas käyttö saattaa selittää Italian koronaviruskuolemien määrää. https://www.hs.fi/tiede/art-2000006464588.html
- HS 26.4.2020. Kuolleista yli 90 prosentilla on muitakin sairauksia, yleisimpiä sydänsairaudet ja diabetes – THL:n ylilääkärin mukaan tiedot tarkentuvat lähiviikkoina https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006487474.html
- Statnews 23.3.2020. https://www.statnews.com/2020/03/23/antibiotic-resistance-hidden-threat-lurking-behind-covid-19/
- Veisdal Jorgen 25.3. 2020 Antibiotic Resistance May Be a Key Factor in COVID-19 Deaths. https://medium.com/blue-poles/antibiotic-resistance-may-be-a-key-factor-in-covid-19-deaths-f37f053f98f6
- Nature 21.4.2020. ‘Closing borders is ridiculous’: the epidemiologist behind Sweden’s controversial coronavirus strategy. Anders Tegnell talks to Nature about the nation’s ‘trust-based’ approach to tackling the pandemic. https://www.nature.com/articles/d41586-020-01098-x
- Boyce, Thomas & Kobor, Michael (2015): Development and the epigenome: the synapse of gene-environment interplay. Developmental Science 18: 1, 1–23.
- THL, Tilastokeskus: suomalaisten kuolinsyyt 2018. http://tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tau_001_fi.html
- Setälä-Pynnönen, Vienna 2017: Miksi tutkimustieto ihmissuhteiden vaikutuksesta terveyteen leviää niin hitaasti? Yhteiskuntapolitiikka 82, 4: 472-477. Keinänen-Kiukaanniemi, Sirkka 2017. Kommentti Setälä-Pynnöselle. Yhteiskuntapolitiikka 82,4: 478. https://www.julkari.fi/handle/10024/135727
- STM. Terveyden edistäminen. https://stm.fi/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-kannattaa/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministeriossa-aukesi-uusia-valtionavustushakuja
- Yang, Claire & al (2016): Social relationships and physiological determinants of longevity across the human life span. PNAS 113: 3, 578–583.
- Pia Pechtel & Diego A. Pizzagalli (2011) Effects of early life stress on cognitive and affective function: an integrated review of human literature. Psychopharmacology volume 214, 55–70. https://link.springer.com/article/10.1007/s00213-010-2009-2
- Nader Perroud, Eugene Rutembesa, Ariane Paoloni-Giacobino, Jean Mutabaruka, Léon Mutesa, Ludwig Stenz, et al. (2014) The Tutsi genocide and transgenerational transmission of maternal stress: epigenetics and biology of the HPA axis. The World Journal of Biological Psychiatry Vol 15, Issue 4: 334-345. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.3109/15622975.2013.866693
- Eero Rechardt ja Pentti Ikonen (1994) Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 110(3):278-
- Simone Macrì, Hanno Würbel (2007) Effects of variation in postnatal maternal environment on maternal behaviour and fear and stress responses in rats. Animal Behaviour Vol 73, Issue 1: 171-184. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0003347206003526
- YLE 18.3.2020. Flunssaisia lapsia eristetään koulukodeissa omiin huoneisiinsa – siellä on oltava niin kauan, että oireet hellittävät. Ympärivuorokautista lastensuojelutyötä ei voida tehdä etänä koronankaan aikana. https://yle.fi/uutiset/3-11263383
- DeMause Lloyd (2012) The Emotional Life of Nations. Karnac Books, London – New York.
- Kurth, Winfried (2014) Attachment Theory and Psychohistory. Journal of Psychohistory 41, 3.
- Winnicott, Donald (1971/2005) Playing and Reality. Routledge, New York.
- Erikson Erik H (1950/ 1993) Childhood and Society. W.W. Norton & Company. New York, London.
- Tekniikan maailma 8.5.2020. https://tekniikanmaailma.fi/karoliinisen-instituutin-suomalaisprofessori-epailee-koronaviruksen-tukahduttamisstrategiaa-virus-on-levinnyt-joka-paikkaan-tarvitaan-joko-laumasuojaa-tai-laakkeet-ja-rokote/
- Liu, Dong & Diorio, Josie & Tannenbaum, Beth & Caldji, Christian & Francis, Darlene & Freedman, Alison & Sharma, Shakti & Pearson, Deborah & Plotsky, Paul & Meaney, Michael (1997): Maternal care, hippocampal glucocorticoid receptors, and hypothalamic-pituitary-adrenal responses to stress. Science 277: 5332, 1659–1662.