Kertakäyttömuovia?

Teemu Helle:

 

Muovin kukkia on asetelma erilaisia muotoja, joiden pinnat ja kulmat kasvavat kaupungiksi. Tarinoita jotka vievät grillijonoista sateen juoksuhautoihin, vahtivat liikennevaloina ja kolisevat ohi raitiovaunuina. Kun kaikelta puuttuu suunta, on suuntana baari.

Juho Niemisen Muovin kukkia -runoteoksen (Helsinki-kirjat, 2010) takakansiteksti on uskollinen sisällölle. Teoksen runot tunnustavat rakkauttaan Helsinkiin, ja kuten rakkaudessa usein, kulkija ei pääse helpolla:

 Asematunnelissa liikkuu mies, joka on / kulunut puhki monista paikoista. Vaatteet ja mies. / … / Hän astuu kohti ja raiskaa ohikulkijoita todellisuudella. / Miehellä ei ole lappuja jaettavanaan, / vain avonainen koura vahvasti parkittu.

Se, miten Nieminen käsittelee runoissaan kaupunkia, vastaa omia tuntemuksiani samaisesta ”omasta kaupungistani” eli Helsingistä: se on eläväinen, verkkomainen, moniaalle ulottuva olio joka muodostaa yhdenlaisen kiintymyksen tunteen. Silti muutin pois Helsingistä; ehkä siksi, että saisin etäisyyttä. Jos kokee turtuneensa särmikkyyteen, etäisyys eheyttää näkökykyä. Juuri siitä syystä kaupungista kuten Helsinki on mielekästi kirjoittaa ja lukea runoja jossakin muualla.

 Äkillinen sade saa minut aina kaivamaan laukustani / kierrevihon ja kynän. / Vaistoan, että ilmiöt ovat nyt liikkeellä monilukuisina.

Äkillinen, nopeasti ohimenevä sade Helsingissä tuntuu kummallisuudelta. Kuurot ovat harvinaisuuksia. Riihimäen sinisellä taivaalla lentokone saa huokaisemaan yksinäisyydestä. Kontrasti on sopiva, ääret hiovat horisontin kulloinkin juuri oikeanlaiseksi. Luen paremmin Helsingistä kun en asu siellä.

Jälkihuomautuksena, ohimennen mutta ei nopeasti ohittaen: Niemisen esikoisen etukannessa lukee, ikään kuin tarkennuksena: ”Väliaikaista nykyrunoutta”. Helsingin keskustassa kaikella on väliaikaisuuden tuntu, yöllisten taksien lamput ovat valoina aamun eteisessä. Ikuinen liike on merkki eläväisyydestä.

Eläväistä on Niemisen runouskin, eikä lainkaan väliaikaista. Se on kaukaista sukua ainakin Mellerille ja Viikilälle. Hekin ovat jättäneet pysyvän jäljen kaupunkiin.