Matti Itkonen: Jo vuonna 1929 Olavi Paavolainen sonnusti sana-asuun kulttuurintutkimuksellisen olennaiskysymyksen. Hän kirjoitti klassikkoteoksessaan Nykyaikaa etsimässä ajan tai aikakauden olemuksen ymmärtämisen tähdellisyydestä. Nähdä määränykyisyyden ytimeen, se on varsin vaikea tehtävä millä kymmenluvulla tahansa: ”Meillä ei ole vielä ’keksitty’ nykyaikaa! Ei ole noussut ketään näkijän ja ennustajan lahjoilla varustettua yksilöä, joka olisi silmännyt suoraan ajan […]
Särö sai tänään avaimet käteen Berliinin toimistolleen! Uusi Särö-tila sijaitsee Weddingissä kulttuuriklubi Mastulin yhteydessä, ja se on historialta tuoksuva satavuotias huone, joka on aiemmin toiminut mm. musiikkistudiona. Vastedes, hämärään tulevaisuuteen saakka se tulee palvelemaan Säröä kirjoitus- ja kokouspaikkana, mutta koska Särön syli on lämmin, tilat ovat ajoittain muillekin avoimia: kirjoittajille, kuvataiteilijoille, muusikoille… yhdelle kerrallaan, sopimuksen […]
Ulla Ora: Ruotsissa on kohuttu Anne Swärdin tänä vuonna julkaisemasta kirjasta Viimeiseen hengenvetoon, joka ilmestyi suomeksi jo keväällä. Lyhykäisyydessään kirja kertoo haluaan kuuntelevasta ja vieteille antautuneesta vapaasta naisesta, taiteilijasta. Kirjan alkupuolella nainen on rakastunut teinityttö, mutta rakkaus ei toteudu fyysisesti, vaan jää muistoksi. Sen jälkeen nuori nainen matkustelee ja lähtee tuntemattomien miesten mukaan. Ainoa […]
Teemu Helle: Lyhyt ja oikeastaan yksinkertainen kysymys. Ja siihen voi vastata näinkin lyhyesti ja yksinkertaisesti: jo pelkästään siksi, että on olemassa sellainen runoteos kuin Pääskynen ja lepakko (Otava 2009), jonka on kirjoittanut Pauliina Haasjoki. Vielä tiivistetymmin: Runoutta kannattaa lukea, koska mainitsemastani teoksesta löytyy Äärimmäisyydet-niminen runosarja. Kolme runoa. Kolme huomiota niistä, yksi kustakin. 1. Pienin […]
Silvia Hosseini: Päätit paeta toiseen kaupunkiin yksinäisyyttäsi ja sanaa EI jonka kuulit hänen suustaan, se on nimittäin paha sana sillä se on valkoinen sana, sellainen kirkkaus, joka sokaisi Meursault’n, tyhjä lautanen, eikä se tarkoita mitään mutta sen merkitys on kauhea ja sillä voi sulkea oven koskematta siihen, Mutta yhtäkkiä et tiedäkään mitä toisessa […]
Anne Mölsä: Testaa, mitkä ovat kirjallisen urasi kompastuskivet. 1. Millaista on runojesi kieli? A. Synkkää. Kyykäärmeet kietoutuvat jalkojeni ympärille, maa kuhisee epäpyhää elämää, kuolleiden äitien rinnoista heruu hapanta maitoa ja avaruudessa lentää verinen meteoriitti. B. Filosofista. Heideggerin poeettiset kirjain-asennot tartuttavat joksikin-tulemisen dialektiikkaa ja post-postmoderni nainen virtaa fenomenomaalisen sirpaloitumisen, ”olla”. C. Herkkää. Mitä muuta […]
Veera Antsalo: kirjoitti eilen runon, jonka omistaa otsalamppuvalmistajille METSÄSTÄJÄ/KERÄILIJÄ/SUUNNISTAJA Metsästäjä tuo sydämeni aamuvarhaisella tästä ohi kulkiessaan hän on käärinyt sen sanomalehtipaperiin, vereni tihkuu ulkoiluvaatemainosten ja kuolinilmoitusten läpi Metsästäjän silmät ovat panostetut eläimiä juoksee ohi kipinöitä selässään välistämme, takapihan poikki avaruusasemia on taas putoillut keskelle metsää, on sellainen rojun aika on epätarkkojen […]
Heikki Kekki: Hieman epävarmoin tunnelmin suuntasin toissa perjantaina kohti A-rappua kainalossa salaattia ja olutta. Tiedossa oli talon festarit – bändejä, tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä. Järjestäjien taholta oli toivottu syötävää yhteiseen pöytään ja omat juomat mukaan. En tiennyt mitä odottaa, olin ensi kertaa asialla ja edustamassa Säröä. Alku vaikutti lupaavalta, saavuin ajoissa tyhjiin käytäviin eikä bileitä tuntunut […]
Arto Vaahtokari: Sibelius-Akatemian laulumusiikin osaston esittämä Yhden yön juttu on tilausteos, jonka on säveltänyt Olli Kortekangas. Libretto on Michael Baranin. Esitys on sikäli musiikkihistoriallinen, että se on ensimmäinen Musiikkitalossa esitetty ooppera. Teoksen alkuosassa on käynnistysongelmia. Sekä näyttämöllinen että musiikillinen vauhti lähenee välillä uhkaavasti nollaa, mutta kohtaus Kissakahvilassa puhaltaa teokseen elämää. Kahvilanpitäjän roolin laulaa basso […]
Teppo Paulasto: Pitkäaikainen huvitukseni on ollut kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden tai merkkihenkilöiden elämäkertojen lukeminen. Muistelmat eivät samalla tavoin viehätä, ne tarjoavat tekijälleen tilaisuuden selittää asiat parhain päin ja harjoittaa pahimmillaan grandioottista pönötystä, menneiden urotekojen muistelua, mitätöidä jälkeentulevia sukupolvia tai erittää huonosti verhottua kitkeryyttä riittävän tunnustuksen puutteesta. Tähän kykenevät jostain syystä vain vanhat miehet. Kohteensa […]