Riikka Heinonen ja Matias Haakana (kuvat): Helsinkiläiset ovat aina olleet kiinnostuneita kotikaupunkinsa patsaista. Kaupungin muistomerkit ja monumentit herättävät voimakkaita tunteita – milloin puolesta, milloin vastaan. Erityisesti kaupunkilaisia ovat puhuttaneet kotimaisten suurmiesten muistomerkit. Suomalaisen monumenttitaiteen 150-vuotinen historia on ajoittain saanut surkuhupaisia piirteitä. Kotimaisen kuvanveiston tragikoominen aikakausi alkoi, kun Walter Runeberg joutui vuonna 1894 suurennuttamaan Aleksanteri II:n […]
Arto Vaahtokari: Uskaltaako korkeakulttuurisessa Särössä puhua viihderomaanista? Kyllä! Aloitin henkilökohtaisen suomalaisen viihderomaanin rehabilitoinnin lukemalla Aino Räsäsen kulmakivimäisen esikoisteoksen Soita minulle, Helena (1945). Se nimittäin ilmestyi syksyllä Kariston nostlagiasarjassa, kun kirjailijan syntymästä oli kulunut 100 vuotta. Tai oikeastaan kyseessä ei ollut edes rehabilitointi, sillä itse asiassa en ollut koskaan aikaisemmin lukenut naisten viihderomaania. Rikosromaanit saattaa tosin […]
Särötiedote: Residenssivieras Anna Amnell on ottanut paljon kuvia Berliinin residenssistä ympäristöineen ja niitä voi katsella täällä.
Mark Mallon: Istuin eilen jossain ulkomailla baarissa, jossa vanhukset kinasteli lastenlastensa kanssa, roduttomat koirat pyöri sotilaiden jaloissa, sokea mummo itki, kissa pöydällä teeskenteli nukkuvaa, tupakkaa poltettiin, umpikänninen naapuriravintolan kokki jakoi ilmaiseksi oman ravintolansa saman illan tähteitä (kaalikääryleitä ja villisikapullia), lunta satoi tupaan, naisten ja miesten vessalla ei ollut väliä, ja uusiohumppaa ja elektroa soitettiin peräkanaa. […]
Jouko Sirola: I Elintasokilpailu on muuttunut yhä epätoivoisemmaksi. Samalla tätä meidän määrättömän hyvien, dynaamisten ihmisten yhteiskuntaamme ollaan yhä selvemmin ja voimakkaammin jakamassa kahtia. Toisaalta ovat kyvykkäät kokoomuslaiset, siloposkiset, hyvin toimeen tulevia lapsiaankin ahkerasti kilpailuttavat, kuolemaan asti salonkikelpoiset. Toisaalta taas liberaalit vihreät, jotka ajavat kaupunkilaisparemmiston ja muiden fiksujen ihmisten oikeuksia, kävelykatuja, baarien aukioloaikoja ja jokaisen linnun […]
Koskinen R: Satakunta ikäluokkani miestä seisoi rivissä puolapuiden edessä. Kävelimme yksitellen pitkän pöydän eteen. Lääkärin jälkeen kulmakarvansa valkoiseksi värjännyt ylikersantti kysyi harrastuksiani. Vastasin kirjoittaminen. Neljä väkästä takin kauluksessa värähtivät, kun kysyjä tokaisi: ”Kirjoittaminen. Mitä helvettiä? Pelleilettekö?” Illalla kaivoin omaa osuuttani ojasta, johon seuraavalla viikolla laskettiin tietoliikennekaapeli rannikkotykkien räiskyessä kunniaa. Suomessa ei vielä katkota sormia tai […]
Eija Mäkinen: Tänään pukeudun punanuttuun ja tonttulakkiin ja käytän niiden varjolla härskisti hyväkseni Särön blogia nostaakseni esiin blogiystäväni SusuPetalin. Kuten kaikki tiedämme, suurten kustantamoiden markkinointikoneiston ja megamainosten tykityksessä on vaikeaa saada valokeilaan omakustanteita, olivatpa ne miten persoonallisia tai koskettavia tahansa. Siksi vetoan teihin, Särön ystävät ja avustajat: sukeltakaa SusuPetalin sivustolle ja tutustukaa massiiviseen mainospläjäykseen. Ette […]
Särötiedote: Vastaanotamme edelleen kaikenlaisia juttuja Särön Suomi-numeroon, aina 15.12. asti. Tutustu aineiston lähetysohjeisiin täällä. Yhteystiedot löytyvät täältä. Siis kaikki kiinnostaa: artikkelit, esseet, pikkujutut, runot, proosa (novellit ja lyhytproosa), kuvitus, sarjakuvat ja senssi-ilmoitukset. Kyllä – seuraavaan Säröön tulee senssipalsta!
Veera Antsalo: Yksi mieleenpainuvimpia lukukokemuksiani on Amélie Nothombin Vaitelias naapuri (Les Catilinaires, 1995) Tässä Nothombin viidennessä romaanissa ja ensimmäisessä suomennetussa teoksessa eläköitynyt opettaja muuttaa vaimonsa kanssa maaseudulle viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Idylliseen maalaiseloon hiipii kuitenkin painajaismainen sävy kun pariskunnan epämiellyttävä ja juro naapuri Palamède Bernardin tuppautuu kylään joka päivä neljästä kuuteen, istuutuu aina samaan tuoliin ja […]
Matti Itkonen: Vuonna 1936 ilmestyi Arne Sörensenin mielenkiintoinen teos Nykyajan ihminen. Se suomennettiin 1937. Jo tuolloin, yli 70 vuotta sitten, Sörensen kuvasi tekniikan paulomaa ihmistä jotenkin tulevaa enteillen. Kohti tekotodellisuutta ojentautuva ihmisyys vaikuttaakin saavan jokseenkin ajattoman luonnehdinnan: Mutta me, jotka nykyään elämme, voimme puhtaasti tilastollisestikin todeta, ettei ihminen ollut ylivoimaisesti ratsionalistinen luomus. Hän tahtoi […]