Tänään kävi hassu tapaus, kun lämmitin itselleni soppaa Särön konttorilla. Kummallinen kapistus, joka normaalisti makaa mykkänä ja mustana pöydällä, alkoi soida. Hetken numeronäyttöä tuijotettuani rohkenin kuitenkin vastata. Soittaja puhui ulkomaalaisittain murtaen suomea ja kertoi olevansa turisti, joka on kavereineen tulossa Helsingistä Porvooseen. Hän halusi tietää, moneenko asti olemme auki. Seuraavaksi soittaja kysyi, että mikä tämä […]
Tekijä: Jussi Lahti
Porvoon Taidetehtaan säätiö järjesti toisen tiedotustilaisuuden 23.5.2008 Taidetehtaan vuokralaisille Kahvila Treffissä. Tilaisuudessa kerrottiin sen hetkinen tilanne Taidetehtaan peruskorjauksen etenemisestä. Tämä “raportti” on henkilökohtainen tulkintani asioista, joka siten EI edusta minkään tahon virallista kantaa. Pitkäänhän keskusteltiin siitä pitäisikö Taidetehdas purkaa vai peruskorjata. Tilanne päätyi Porvoon kaupungin päätökseen peruskorjata rakennus. Koko projekti saastuneen maan poistoineen – myös […]
Lyhytnovellit, novelletit, ovat oma erikoislajinsa. Nämä “kämmenen kokoiset tarinat”, joiden mestareita esimerkiksi Kawabata ja Örkény olivat, ovat niukkuudessaan ja askeettisuudessaan vaativia. Ne eivät anna anteeksi ylimääräistä ajatusta tai virkettä, eivät edes sanaa. Toistolle ne ovat erityisen herkkiä. Anna-Maija Ylimaulan vastikään ilmestynyt novellikokoelma Fausta koostuu paristakymmenestä hyvin lyhyestä ja yhdestä pidemmästä novellista. Kertomukset sijoittuvat Oulusta Pariisiin, […]
Edellisessä tekstissäni pohdin vain oman blogitekstini pusertamista, mutta pieni pahilainen punaviini tuntui nousevan keskustelun keskiöön, ja nyt siis taiteen tekemisen näkökulmasta. Tietääkseni taiteilijat käyttävät alkoholia hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Yksi tarvitsee sitä painuakseen riittävän syvälle suohon, toinen päästäkseen suosta sen verran, että pystyy yleensä mihinkään ja kolmas päästäkseen ylös itse luomastaan suosta. Taiteen tekemistä voisi verrata […]
Tämä blogiin kirjoittaminen ei oikein ole tahtonut luonnistua minulta. Enhän varsinaisesti ole edes mikään kirjoittaja. Kuva olkoon jatkossakin tärkein viestinviejäni. Blogihiljaisuuteni (yhtä kommenttia lukuun ottamatta) on alkanut muodostua minulle jonkinlaiseksi paineeksi. Se tuo mieleeni erään vapaan kirjoitustehtävän ala-asteella. En millään tahtonut keksiä mistä kirjoittaa. Kovan pähkimisen jäkeen keksin kuitenkin kirjoittaa siitä, miten vaikeaa kirjoittaminen on. […]
Kirjailijat Anne Leinonen ja Jouko Sirola keskustelevat Särö-akatemian yleisötilaisuudessa kirjailijan rutiineista ja työtavoista. Sirola esimerkiksi kertoo syitä siihen, miksi hän on valinnut duunarin työajat. Kirjailijat pohtivat myös aineiston hankintaan, hauduttamiseen ja työstöön liittyviä kysymyksiä. Entä miksi jokin tietty idea alkaa kiehtoa niin paljon että sen toteuttaa, vaikka ideoita on vihkot täynnä? Porvoon kansalaisopistossa (Mannerheiminkatu 3) […]
Kärsin siitä, mistä monet muutkin: akrofobiasta eli korkean paikan kammosta. Se tuntuu olevan suhteellisen yleistä kaltaisteni nuorehkojen naisten joukossa. Tänään tuli taas testattua kammon olemassaolo: kävimme Linnanmäellä. Maailmanpyörään en edes yrittänyt – ei tulisi mieleenkään. Mutta menin sellaiseen lasten laitteeseen, “Helikopteriin”, jossa korit hiljakseen nousevat ehkä säälittävään seitsemään metriin. Ja hytisin, tärisin, tuijotin korin lattiaa, […]
Irvailin jo omassa blogissani, miten Blogilista.fi:n tekninen uudistus muistuttaa Sampo-pankin toimintaa, eikä loppua kömmähdyksille näy vieläkään. Mitä sanotte tästä tilastotiedosta: “Suomen kattavin blogihakemisto” sisältää palvelun ylläpitäjän mukaan 15246 suomalaista tai suomalaisiin aiheisiin liittyvää blogia. Särön sijoitus (10.05. klo 14.15) luetuimmat-listalla on pudonnut sijalta 1912 sijalle 17235. Hah-hah!Eija
Kirjan ja ruusun päivänä Helsinkiä nuuhkiessani nenäni johdatti minut jälleen Akateemiseen kirjakauppaan, joka lienee maailman ainoita kasvittomia keitaita, ellei kyseisenä päivänä jaettuja ruusuja sitten lasketa kasveiksi. Mukavaa sinänsä, että kirjailijoita haastateltiin lavalla, mutta kun yritin ottaa torkut karttaosaston mustassa nojatuolissa, kaupan joka soppeen leviävä puhe alkoi tuntua ärsyttävältä hölötykseltä. Sofi Oksanen tunkeutui unen ja valveen […]
Niin kutsuttu päätoimittajan blogini on jäänyt hunningolle jo ties kuinka moneksi viikoksi, ja minun osaltani näköjään myös tämä blogi. Mitäpä tässä muuta selittelemään kuin että elämäni on viime aikoina ollut niin tapahtumaintäyteistä, että aikaa pysähtymiselle ei ole ollut: minun mielestäni tällainen päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen on nimenomaan pysähtymistä, ja pysähtyminen vaatii enemmän voimaa kuin liikkeellä pysyminen. Mutta […]