Puolalainen runoilija ja kuvittaja ariel rosé keskustelee eri maissa elävien ukrainalaisten kanssa heidän monesti kipeästä ja monimutkaisesta suhteestaan venäjän kieleen. Fragmentaarinen, rohkea essee on sukellus ukrainalaisen kulttuurin samanaikaisesti ikivanhoihin ja päivänpolttaviin kielikysymyksiin: kielen ulottuvuuksiin ja arvoon, pakollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen, monikielisyyteen ja identiteettiin.
