Veera Antsalo Työtä etsiessäni törmäsin työpaikkailmoitukseen, jossa etsittiin (useaa) vedenkeittäjää. Ilmoituksen mukaan aiempi kokemus ei ole välttämätön ja tehtäviin “kuuluu vedenkeittimen täyttäminen ja tyhjentäminen syviin lautasiin yhdessä (tuotemerkin nimi)-pikapuurohiutaleiden kera”. Huvituin. Vedenkeittäminenhän nyt on toimenpide, josta lapsikin selviää, varsinkin kun keittovälineenä on turvallinen ja helppokäyttöinen vedenkeitin, eikö? Olisiko tässä sellainen nykyaikana yhä harvinaisempi työpaikka, […]
Kategoria: Veera Antsalo
Veera Antsalo: Sanna Saastamoinen postasi joku aika sitten kuvia Särön toimituksen tiloista, silloin joskus kun ne vielä sijaitsivat Porvoon Taidetehtaalla. Sittemmin Särö on ehtinyt muuttaa kahdesti, ensin Porvoossa Simolinin taloon, ja viime syksynä kauas länteen Helsingin Vallilaan. Vallilassa Nilsiänkadulla on tällaista tämänhetkisyydessä, tai ainakin hetki sitten huhtikuisuudessa:
Veera Antsalo: Our perfect companions never have fewer than four legs. – Colette Minulla on kaksi valokuvakirjaa, joissa pääosassa ovat koirat. Ensimmäisen kirjan, Judith Wattin ja Peter Dyerin Women & Dogs – A Personal History from Marilyn to Madonna (Sort Of Books, 2005), ostin pari vuotta sitten kirpputorilta Edinburghista. Kirjan kahdeksankymmentä valokuvaa ovat kokoelma eri […]
Veera Antsalo: Olen huomannut, että maailma mielellään nyrjähtää tai vinksahtaa sellaisissa kirjoissa, joiden kerronta vähänkin poikkeaa perusrealismista. Tai näin ainakin kertovat takakansitekstit ja kirja-arviot. Aika usein. Nelli Novellistin novelleissa maailma on nyrjähtänyt. Risto Romaanikirjailijan kertomuksen todellisuus on vinksahtanut. Kun jotakin sanaa hokee tarpeeksi kauan, tai kun se tulee vastaan tarpeeksi usein, se menettää merkityksensä ja […]
Veera Antsalo: Särön toimisto muutti viime syksynä Porvoon Rihkamakadulta Helsingin Nilsiänkadulle. Viikko sitten saapuivat vihoviimeiset muuttolaatikot – ne olivat olleet väliaikaissäilytyksessä erään toimitusneuvostolaisemme kellarissa Porvoossa. Kuten arvata saattaa laatikoissa on kaikenlaista sekalaista sälää, jotka täytyy yksitellen nostaa laatikosta, tutkia, ihmetellä ja luokitella uudestaan jonnekin kuuluvaksi, laittaa johonkin. Ehkä tässä kohtaa maisterintutkinto mystiikassa auttaisi? Yhdessä laatikossa […]
Veera Antsalo: Hesarin nettisivuilla kerrottiin tänään Helsingin sanomien tekemästä kustantamoiden laatuvertailusta. Vuoden 2010 laatuvertailun voitti Otava, toiseksi tuli WSOY ja kolmanneksi Teos. HS.fi:n mukaan vertailun on tarkoitus kuvata taiteellista, kaunokirjallista menestystä, ei kaupallista. Vertailussa käytettiin indeksiä, joka antaa pisteitä kotimaisten kaunokirjojen saamille palkinnoille, palkintoehdokkuuksille, sijoituksille myyntilistoilla ja kirjoista tehdyille käännöksille. Näiden eri menestyksen mittarien painoarvo […]
Veera Antsalo: Neil Gaimanin runossa “The Day The Saucers Came” (Fragile things, 2006) on…no ihan kaikki. [youtube=http://www.youtube.com/watch?v=MhsSxCIrQTI&fs=1&hl=fi_FI]
Veera Antsalo: Huomasin kulissientakaisista tilastotiedoista, että Särön blogiin on tultu tänään ahkerasti hakusanalla “lupus in fabula”, ja “mitä tarkoittaa: lupus in fabula”. Koska se on ollut hakusanana tuon tuosta ja koska olen vastuussa samannimisestä blogikirjoituksesta, tarjoan hieman selitystä: Wikipedian List of Latin Phrases-sivun mukaan lupus in fabula tarkoittaa sananmukaisesti “susi tarinassa”, with the meaning “speak […]
Veera Antsalo: Suomalaista kulttuuria vaivaa oireyhtymä, jonka nimeän täten unikkosyndroomaksi. (Tai sitten – vaihtoehtoisesti – kyse on omasta esteettis-sensitiivisestä oireyhtymästäni.) Kaikkihan tietävät Marimekon kuuluisan, alunperin Maija Isolan vuonna 1964 suunnitteleman Unikko-kuosin, joka teki menestyksekkään paluun reilu kymmenen vuotta sitten leviten kaikkialle; sisustustekstiileihin, laukkuihin, kesähattuihin, sateenvarjoihin, luottokortteihin, mukeihin, kännyköihin, vihkoihin, kyniin, kumisaappaisiin, tarjottimiin, patalappuihin, petivaatteisiin, meikkilaukkuihin, […]
Veera Antsalo: Yksi mieleenpainuvimpia lukukokemuksiani on Amélie Nothombin Vaitelias naapuri (Les Catilinaires, 1995) Tässä Nothombin viidennessä romaanissa ja ensimmäisessä suomennetussa teoksessa eläköitynyt opettaja muuttaa vaimonsa kanssa maaseudulle viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Idylliseen maalaiseloon hiipii kuitenkin painajaismainen sävy kun pariskunnan epämiellyttävä ja juro naapuri Palamède Bernardin tuppautuu kylään joka päivä neljästä kuuteen, istuutuu aina samaan tuoliin ja […]