Valitut – Etelä-Afrikan musta keskiluokka turva-alueiden ja startup-kirkkojen suojassa.
Into, 2019. Tietokirja.
Narrative non-fiction eli tarinallinen tietokirjallisuus on suuren yleisön tietokirjojen kerronnallinen tehokeino. Annu Kekäläisen etnografinen teos Valitut pureutuu Etelä-Afrikan suur-Johannesburgin turva-alueilla asuvien vaurauden evankeliumia ja karismaattista kristinuskoa edustavien ihmisten arkeen ja sopii tarinallisuusmetodin edustavaksi esimerkiksi.
Tartuin innolla teokseen, sillä luen kaikki käsiini saamat Afrikkaa käsittelevät kirjat. Luen erilaisia aatteita, kristinuskon historiaa ja nykypäivää käsitteleviä teoksia. Karismaattisuus kiinnostaa minua ilmiönä. Mitä sain? Paljon kiintoisia havaintoja, hieman analyysiä ja pienen pettymyksen.
Tuntematon maailma
Etelä-Afrikka ponnahtaa usein uutisiin korruption ja maan epävakaan poliittisen tilanteen takia. Kekäläisen esittelemistä turva-asuinalueista ei Suomessa juuri kerrota. Vauraiden ihmisten yleinen pakkautuminen muurien suojiin on saanut Etelä-Afrikassa alueellisen muodon. Kiehtovaa! Vartiointi, muurijärjestelmä, omat koulut, omat golf-kentät; kaikki aivan kodin lähellä. Silmien eteen nousee vahva mielikuva, ikään kuin lukija pääsisi muurien sisään. Kekäläinen pääsikin, ja tutustui ihmisiin.
Etnografisen tutkimuksen yksi periaate on tutkijan avoimesti määrittelemä osallisuus tapahtumissa. Kekäläinen toteuttaa tätä periaatetta mallikkaasti. Kirja on kurkistus arkeen, josta harva meistä tietää.
Kekäläinen kuvaa paikat, ihmiset, kohtaamiset ja toiminnan värikkäästi ja antoisasti. Pienet hetket jäävät lukijan mieleen, kuten se, miten yksi ”päähenkilöistä” ei kertonut palkkansa suuruutta, mutta kirjoitti sen paperille. Lukija kurkistaa niin karismaattisuuskursseille kuin ihmisten iltatapaamisiin. Kekäläinen nauttii kuvatessaan näitä hetkiä. Hän ihmettelee ja pohtii, ja kertoo tunteistaan.
Turvassa todellisuudelta
On hämmentävää, miten tiukasti uskonto ja menestys kietoutuvat suur-Johannesburgissa yhteen. Karmeata ja arvattavissa olevaa on se, miten vahvasti rotuasiat määrittävät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa. Vaikka rotumäärityksistä on virallisesti luovuttu, niin musta on musta, vaikka kuinka parempaan väkeen kuuluisi ja asuisi turva-alueella. Järjestelmä tuntuu vinoutuneelta.
Turvassakin ihmiset turvaavat omiinsa, mustat ja värilliset kristityt kokoontuvat omiensa seurassa. Todellista integraatiota ei ole. Varakkaat mustat pelkäävät omiaan, varakkaat valkoiset kaikkia muita paitsi kenties omiaan. Pelko sekä hengellisyyden puutteesta johtuvaksi mielletty ryöstöjen ja yksinäisyyden värittämä turvaton ”todellisuus” hallitsevat yhteisöä.
Turva-alueilla on omat koulunsa ja harrastuksensa, muurit ovat niin fyysisiä kuin henkisiä. Kylään ei pistäydytä noin vain. Kekäläinen näyttää keinotekoisen yhteiskunnan, jota tieteiselokuvatkin kuvaavat – yhteiskunnan, jossa yksinäiset, toisiaan pelkäävät ihmiset pakkautuvat turvaan.
Karismaattinen kristillisyys esitetään teoksessa henkisenä turvapaikkana. Jännittävää on se, miten riivaamiset, kielillä puhumiset, rukousten voima ja muut karismaattisuudesta tutut ilmiöt kietoutuvat arkipäivään. Kekäläinen tuo hienosti esiin sen, miten perinteiset uskonnot ja uskomukset leimautuvat paholaisen puuhaksi, ja miten ”pelastuneet” määrittävät itsensä erikoisen juurettomiksi.
Pelastava raha
Kekäläisen tulkinta ihmisistä turva-alueilla ja vaurauden evankeliumia saarnaavissa kirkoissa on kiehtova. Hän rinnastaa pienet kirkot startup-yrityksiin. Ihmiset käyvät töissä ja perustavat kirkkoja – ja kaikki keräävät rahaa, ikään kuin raha olisi se lopullinen turva-aita kristillisyyden ja pahan maailman välillä.
Kirjan motto, ”Täällä on liikaa todellisuutta, aivan liikaa todellisuutta tälle päivälle”, pysäyttää.
Välillä kirjassa viitataan siihen, miten hankalaa poliittisesti hallitsevaan asemaan päässeen mustan eliitin toiminta on karismaattiselle liikkeelle. Karismaattiset kristityt pitävät poliittisia johtajiaan Jumalan valitsemina. Johtajien harjoittama korruptio, pröystäilevä porsastelu ja täydellinen moraalittomuus eivät miellytä seurakuntaa, mutta minkäs teet, kun Jumala on heidät valinnut. Tästä ristiriidasta olisi lukenut enemmänkin. Pieneksi pettymyksekseni kirjasta jäi puuttumaan analyysi siitä, miten karismaattisuus eroaa esimerkiksi menestysteologiasta.
Valitut on seikkailu. Jos haluaa tietoa, sitä kirjassa on tarjolla. Tarinasta olisi voinut tehdä myös herkullisen romaanin.