Kun totuus ja vapaus kohtaavat, syntyy kauneus. Heti. Totuudella tässä tarkoitetaan asioiden ja olentojen sisäistä lakia, ja vapaudella tarkoitetaan ylimääräistä energiaa. Kauneus on lain ja ilon lapsi.
Mutta kauneus on hetkellinen eikä siihen voi tarttua; jopa sen kuvaaminen on mahdotonta. Sen voi ihmeen tavoin muistaa ja sen ihmeen muistaminen auttaa ihmistä ylläpitämään sisäisen lain – ja sen kuvaamisyritys lisää vapaata energiaa.
Kauneus katoaa, oi että sitä ei lakeihin sidottaisi! Kukan täytyy kuihtua, että se voi kukkia; että lintu voisi laulaa, sen laulun täytyy loppua. Mutta juuri niin kuin metsissä kulkija kuullessaan linnun laulavan voi sitä heti matkia, niin voidaan tapailla kukkimisen ihmettä ja kirjoittaa muistiin nuotteja.
Ylimääräinen energia syntyy ylimääräisestä työstä. Tämä on itsestään selvä asia. Taiteilija, tiedemies, runoilija tekee työtä vain silloin, kun hän tekee sitä oman hyvänsä tähden, oman ilonsa tähden. Tämä työ tuottaa lisää energiaa. Osaaminen ja tapa, orjan työ, vie voimat.
Sisäinen laki syntyy päätöksenteon kautta. Ihmisen tulisi kyetä havainnoimaan itseään niin, että väärä oikenee itsen tekemän päätöksen kautta. Päätösenergia on kaiken itsetuntemuksen alku. Päätös on tehtävä henkensä kaupalla. Mitä tahansa voi päättää – mieluiten kuitenkin noin kymmenen käskyn puitteissa, ettei tapa eikä tapa itseään eikä varastele. Kun päättää kävellä suoraan ja tulee siitä järven rantaan, on opittava uimaan.
Sellaista ulkoista totuutta ei ole, joka auttaisi ihmistä oppimaan itsensä tuntemusta. Ihminen voi kyllä tunnustaa ne rikokset, jotka hän on tehnyt yleisiä lakeja vastaan, mutta kenelle hän voi tunnustaa ne rikokset, jotka hän on tehnyt itseään vastaan. Sellaista lakikirjaa ei ole olemassa, joka tähän antaisi neuvon. Oikea tapa on se, että ihminen laatii oman lakinsa ja noudattaa sitä. Taistelee, antaa anteeksi, oppii itsensä.
Homo sapiens on laumaolento. Laumassa vallitsee hierarkia. Laumassa on vain miehiä ja naisia. Ihmisiä siellä ei voi olla. Ei yhtä ainoata. Ihminen ei ole laumaolento. Sanon ja huudan: älkää kasvattako pojista vain miehiä, älkää tytöistä vain naisia. Miehet ja naiset muodostavat kansakuntia, armeijoita, puolueita ja uskontoja.
Ihminen voi astua ulos ja sisään vain omasta ovestaan. Ihminen on uusi ja ainoa. Yhteinen ovi on harhakuva. Jos astuu sisään ja ulos yhteisestä ovesta, muuttuu harhakuvaksi.
*
Katselin ihmisiä Työmiehenkadulla ja mieleeni juolahti puhua heille totta. Mutta, heti kun lähdin ihmisiä kohti, he alkoivat kävellä nopeammin, ja viimein juoksivat minua pakoon.
Eikö ole ihme ja kumma?
Ei siinä mitään, että he pakenivat joka suuntaan, se olisi ollut vain luonnollista, jos he olisivat tienneet aikeeni – ja tämä onkin se kumma, että he sen aavistivat, vaikka minussa ei ole mitään merkkejä eikä erityisiä vaatteitakaan.
Lepääkö totuus jotenkin näkymättömänä, mutta kaikkia koskettavana ja vaivaavana petona ihmisten tajunnassa?
Kenties on niin, että me luonnollisesti käännymme pois lasten silmien ulottuvilta ja varmasti sellaisten aikuisen silmien edestä, jotka yrittävät nähdä meidät.
*
Ihminen laatii lakeja, yhteisöt laativat lakeja, ihmiskunta laatii lakeja. Ihmiset pyrkivät noudattamaan lakia.
Ihmisille, jotka noudattavat perinteitä, perintöä, sukujen, yhteisöjen ja kansojen lakia ja pitävät sen ylläpitämistä kohtalonaan, ei muuta kohtaloa ole kuin laki, jota he pitävät kohtalonaan. Lainalaisten ihmisten kohtalo on sen lain määrittelemä, jota he pyrkivät noudattamaan. Sen lain mukaan he määrittävät, kiittävät tai tuomitsevat itsensä.
Ihmiselle, joka pitää lainalaisuutta kohtalonaan, henkilökohtaiset sattumukset merkitsevät ei niinkään kohtaloa vaan sattumia ja kohtalonoikkuja – hänen on verrattava elämäänsä siihen lakiin, jota hän noudattaa. Ja hänen kohtalonsa on vastustaa laittomuutta, erilaisuutta, moittia oikkuja ja väheksyä sattumuksia ja kutsumusta, kaikkea omaan itseen, henkilökohtaiseen päätöksentekoon ja vastuuseen viittaavaa pohdintaa, puhetta, sanaa ja ajattelua.
Itsen kuuntelemista, itsekkyyttä, itsenäisyyttä, itsetuntemusta, itseä, harva uskaltaa viljellä, pitää arvossa. Suku, lauma ja laki ovat itseä etsivää ihmistä voimakkaampia, tärkeämpiä, arvokkaampia. Oma ja älyllinen työ ja ajattelu ovat vaarallisia paheita.
Elämä maan päällä on lainalaista. Ihminen joutuu noudattamaan lakeja. On olemassa ihmisiä, jotka noudattavat yhteisiä lakeja, jotka he kuvittelevat ymmärtävänsä tai jotka heille niin luetaan, että he joutuvat niitä kirjaimellisesti noudattamaan ja joiden mukaan heidät tuomitaan. Ja on olemassa ihmisiä, jotka laativat itse omat lakinsa ja noudattavat niitä ja tulevat niiden mukaan omassa lihassaan ja mielessään kiitetyiksi tai tuomituiksi.
On hyvin vaikea ymmärtää ja nähdä ihmisissä tämän kahtiajaon syitä. Näyttää siltä, että paljon muuta ei voi sanoa kuin että ’monet ovat kutsutut ja harvat valitut’.
Kutsumuksella tässä tarkoitetaan sitä, että ihminen kuulee omin korvin jotakin (eikä siis ainoastaan yhteisillä isoilla korvilla).
*
Kauneus on totuuden ja vapauden hetkellinen, taivaallinen, kirkuva lapsi. Totuudella tarkoitetaan asioiden ja olentojen sisäistä lakia. Se tekee olennot ja asiat lujiksi. Jos etsii lakia itsensä ulkopuolelta, muuttuu ilmiantajaksi – ilmiantaja ja vastaavanlainen kriitikko on ihminen, joka ei näe missään sisäistä luontumusta. Tällainen ihminen ilmiantaa kaikki ystävänsä, sukulaisensa, jopa itsensä, tullakseen tuomituksi. Mutta valitettavasti tekee sen turhaan. Tällaista pitävää pohjaa ei löydy. Yleistä lakia ei ole.
Vapaudella tarkoitetaan tässä ylimääräistä energiaa. Yleisö voi antaa artistille energiaa, mutta on huomattava, että silloin artisti on varas.
Ylimääräinen energia syntyy ylimääräisestä työstä. Vapaa, omaehtoinen taide ja vapaa tiede ovat itse kauneus: ihminen, ihmisen ihme.
Jumalista
Kansoja hallitsee kansojen kohtalo: ihmislaumat ovat niin kuin meri, jota tuuli hallitsee.
Kansoilla on omat uskontonsa, jumalansa, lakinsa, uskontonsa ja tapansa. Ne ovat ylivoimaisia. Eikä kenelläkään ole voimaa niitä vastustaa ilman omaa jumalaa.
Ihmisellä ei ole omaa jumalaa, ellei hän itse sitä tee. Eikä ole tahtoa, ellei ole
päätöstä, jota tahto palvelee.
Oman jumalan voi löytää vain vapauden, kauneuden ja totuuden kokemusten kautta.
Kansojen ja ryhmien ja väkijoukkojen jumalat kestävät vain hetken, mutta ne ovat
myrsky ja raivo ja niiden vastustaminen lähes ylivoimaista.
Minkä voit laittaa tätä väkivaltaa ja vyöryä vastaan?!
Vapauden, kauneuden, totuuden?
Vai sen, että näet ihmisten pelkäävän ja vihaavan niitä jumalia, joita he palvelevat…
Vapaus, totuus ja kauneus
Yhteisiä lakeja vastaan voi asettaa vain oman itsensä. Massojen valtavaa painoa vastaan voi asettaa vain oman koko painonsa ja intohimonsa.
Ihmisen kohtaloa määrää häneen istunut intohimo.
Intohimolla tarkoitetaan kokonaisvaltaista uskontoon ja jumaliin verrattavaa vimmaa: joku etsii vapautta, toinen totuutta, kolmas kauneutta.
Oman jumalan voi löytää vain vapauden, kauneuden ja totuuden kokemusten kautta.
Jos ihmisen on valittava vapaus jumalakseen, hänellä on kaksi tutkimustuomaria; kauneus ja totuus. Jollei vapaus synnytä näitä, sen on tutkittava itsensä.
Jos ihmisen kohtalo on etsiä totuutta jumalakseen, on hänen mitattava vapaus ja kauneus uudelleen ja niin syvennettävä käsitystään totuuden, vapauden ja kauneuden keskinäisestä suhteesta.
Vapaus voidaan määritellä siteiden ja kahleiden kautta – totuus voidaan erottaa valheista ja salaisuuksista, mutta kauneuden määrittäminen on vaikeata, koska estetiikka on aistisen ja tunteellisen energian yhdistelmä eikä rumaa ole oikeasti muu kuin välinpitämättömyys.