Voimakas vastakkainasettelu kyllästyttää monia suomalaisia ja johtaa yhteiskunnallisista keskusteluista vetäytymiseen (Pitkänen ym. 2024). Vetäytymisen seurauksena äänekkäimmät saavat johtaa keskustelua, mikä edelleen vahvistaa vastakkainasettelua (Attias & Kangasoja 2021). Yhteiskunnassa käytävän julkisen keskustelun lisääntynyt ärhäkkyys on tunnistettu niin eduskunnassa kuin työyhteisöissä ja nuorison keskuudessa sekä mediataloissa, joissa toimittajiin kohdistuva häirintä on saanut monet toimittajat varuilleen.
Vaikka polarisaatio erilaisten mielipiteiden jakautumisena on luonnollista, sen liiallinen kasvu voi johtaa ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen. Tutkijat ovat erityisen huolestuneita affektiivisen eli tunneilmaisuun pohjautuvan polarisaation lisääntymisestä, mikä yhdistyy usein ryhmäidentiteetti- ja ”me” vastaan ”ne” -ajatteluun. Kasvavaa polarisoitumista pidetään monissa maissa uhkana demokratian toteutumiselle (Papada ym. 2023).
Polarisaation juuret ovat poliittisissa ja ideologisissa kiistoissa, mutta nykyisin näkemyserot ovat kasvaneet myös monissa globalisaatioon liittyvissä ja sosiokulttuurisissa aiheissa, kuten ilmasto, maahanmuutto, terveys, ravinto tai tekoäly. Kiistanalaisten terveysaiheiden mediajulkisuutta käsittelevän tutkimuksemme mukaan monet kansalaiset ovat kokeneet joutuneensa vastakkaisten näkemysten keskelle, jossa heihin kohdistuu painetta eri suunnista. Sosiaalinen paine on juontunut sekä erilaisista keskustelutilanteista esimerkiksi työpaikoilla että median representaatioista, joista ihmiset eivät ole löytäneet itseään. (Mäkinen & Pienimäki 2025.) Tilanne johtaa herkästi keskusteluista vetäytymiseen, koska ihmiset välttävät mahdollista asettumista toisinajattelijaksi.
Viime aikojen mediajulkisuutta seuraamalla saa vaikutelman, että kahtiajakoa ja ajattelun kuplautumista ovat aiheuttaneet esimerkiksi uskonto, sukupuolierot, antirasistiset aiheet ja Yhdysvaltain uusi hallinto. Olisi kuitenkin hyvä pohtia, kuvaako media yhteiskunnallisessa todellisuudessa jakautunutta ilmapiiriä. Toisin sanoen: onko ilmapiiri kuvatun kaltainen, ja miten uutiset ja artikkelit mahdollisesti ylläpitävät tai jopa vahvistavat mielipide-eroja yhteiskunnassa?
Polarisoiva uutinen voi vääristää mielikuvaa todellisuudesta
Tutkimusten mukaan medialla on merkittävä vaikutus yhteiskunnassa käytyyn keskusteluun ja näkökulmien valintaan, ja yleisö omaksuu usein keskustelutapoja median sisällöistä. Vastakkainasettelua korostavan uutisartikkelin lukeminen voi lisätä todennäköisyyttä nähdä polarisaatiota yhteiskunnassa, ja vaikuttaa myös kansalaisten halukkuuteen tai haluttomuuteen ilmaista omia näkemyksiään. (van Dijk 2008; Saarinen 2022.) Teoreettisen hiljaisuuden kierteen mallin mukaan ihmiset pidättäytyvät ilmaisemasta mielipiteitään, koska pelkäävät poikkeavansa median esittämästä yleisestä mielipiteestä, mikä luo itseään vahvistavan kehyksen, jossa vain hallitsevat näkökulmat tulevat esille (Noelle-Neumann & Petersen 2004). Median välittämä kuva mielipideilmapiiristä ei välttämättä heijasta todellisuutta, mutta yleisö näkee sen vallitsevana (Laor 2023) ja tulkitsee yhteiskunnan keskusteluilmapiiriä sen mukaisesti.
Mikä sitten on median rooli ja merkitys polarisoituvassa yhteiskunnassa? Journalistisen median rooli asettuu yleensä sen liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen toiminnan välimaastoon. Journalistisen ja erityisesti uutismedian yhteiskunnallisiksi tehtäviksi on nimetty vallankäytön valvominen ja demokratiaan kuuluvan keskustelun ylläpitäminen. Yhteiskunnallinen tehtävä ei kuitenkaan toteudu, jos sisällöt painottuvat vastakkainasetteluihin ja äänekkäimpien näkemysten esittämiseen, jolloin polarisaation hiljentämät äänet jäävät kuulumatta. Samalla toimittajien on haasteellista toteuttaa tehtäviään ja moniäänisyyden tavoitteita polarisoituneen ilmapiirin ristipaineissa.
Suomalaisen journalistisen median toiminta on yleensä vastuullista ja maltillista, mutta ajoittain myös vastakkainasettelua liioittelevaa ja konflikteihin keskittyvää (Ahva & Hautakangas 2018; Mäkinen 2023). Sovittelujournalismia kehittäneen tutkija Mikko Hautakankaan mukaan myös ”vastapuolen kuuntelemisen sääntö ohjaa journalismia kaksinapaisuuteen ja vastakkainasetteluihin” (Hautakangas & Ylikoski 2024). Kärjistyksillä luodaan draamaa, jonka mahdollisesti arvellaan kiinnostavan yleisöä enemmän kuin sovitteleva keskustelu. Samalla journalistiset sisällöt asettuvat osaksi väittelyverkostoa, jossa sekä juttujen kohteet että toimittajat itse joutuvat usein riidanhaluisen arvioinnin kohteiksi.
Journalismin vastuu tunnistetaan
Suomalaisessa journalismin tutkimuksessa ja ammattikeskustelussa puhutaan moniäänisyyden merkityksistä ja yhteiskunnallisesta vastuusta. Journalismin on tutkijoiden mukaan kannettava vastuuta yhteiskunnasta suhtautumalla vakavasti polarisaatioon sekä varottava vahvistamasta vastakkainasetteluja omalla toiminnallaan (Ylikoski & Ahva 2024). Media-alan tutkimuksissa on myös kehitetty toimintamalleja moniäänisen ja kansalaisten näkemyksiä kunnioittavan journalismin edistämiseksi.
Journalistisen median roolista tai vaikutuksista polarisaatioon on niukasti tutkimusta Suomessa ja Euroopassa. Suomessa uutismedian keskittyminen on johtanut kansalaisten kapeaan median kulutukseen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, joissa laajempi mediakenttä mahdollistaa monipuolisemman tulkinnan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Suomessa mediajulkisuuden laajeneminen lähinnä sosiaalisen median alustoille ja kansalaisten tuottamiin sisältöihin lienee vaikuttanut siihen, että tutkijoiden kiinnostus on kohdistunut sosiaalisen median vaikutuksiin. Mediatutkimus on kohdistunut esimerkiksi sosiaalisen median keskustelujen merkityksiin poliittisessa polarisaatiossa ja polarisaatiokehityksen lieveilmiöihin, kuten verkkovihaan (Suojanen ym. 2024; Kosonen ym 2021).
Suomessa neutraaleiksi toimijoiksi mielletyt suuret uutismediat ovat saaneet viime vuosina kritiikkiä erityisesti sosiaalisen median kanavilla niiden väitetystä ideologisuudesta ja puolueellisuudesta. Journalistisen median roolin ja merkityksen selvittäminen polarisaatiossa on kuitenkin jäänyt tutkimuksen paitsioon, vaikka sen asema demokraattisen keskustelun ylläpitäjänä ja kansalaismielipiteen tulkitsijana on merkittävä. Polarisaation keskellä olevien hiljeneminen yhteiskunnallisine vaikutuksineen on myös jäänyt vaille tutkimusta, vaikka tilanne todennäköisesti koskettaa kansalaisia ja toimittajia hyvinkin yleisesti.
Tunteet ja moralisointi mediassa
COVID-19-pandemia herätti jonkin verran tutkijoiden kiinnostusta uutisoinnin suhteesta tieteellisiin kiistoihin, medialuottamukseen sekä median esittämiin representaatioihin kärjistyneestä keskusteluilmapiiristä. Uutissisältöjä tarkastelevassa media-analyysissa voitiin tunnistaa viestinnällistä polarisoitumista vahvistavia elementtejä, kuten dialogisuuden puute, puhujakategorioilla oikeuttaminen, ihmisten luokittelu sekä ääri-ilmaisujen käyttäminen. Polarisoituneesta ajatusrakenteesta kertoivat kielteiset stereotypiat, asioiden esittäminen mustavalkoisina ja retoriset sanavalinnat. Pandemia-ajan media-analyysissa polarisoivaksi polttoaineeksi voitiin luokitella leimaavat ja stereotyyppiset ilmaisut kuten: ”salaliittoteoreetikot”, ”disinformaation levittäjät”, ”kultteihin hurahtaneet” ja ”ymmärtämättömät” sekä yleistävät luokittelut kuten ”rokote- tai tiedevastaiset”. (Mäkinen 2023.)
Valtamedian toteuttama leimaaminen, stereotyyppien käyttäminen ja moraalisesti oikeassa olevaan asemaan asettuminen voivat edistää identiteettipuheella vahvistettua polarisaatiota. Moraalittomaksi leimaaminen on nähty keskeisenä tekijänä tunneilmaisuun pohjautuvassa affektiivisessa polarisaatiossa, kun vastapuoli demonisoidaan (Suojanen ym. 2024). Mediasisällöissä esiintyvät polarisaatiota vahvistavat elementit ja tasapainoisten sisältöjen puute voivat vaikuttaa ajattelun kaksijakoistumiseen, mutta yhteys ei ole selvä, ja se on tutkijoiden keskuudessa kiistelty.
Medialla ja erityisesti julkisen palvelun medialla on erityinen suhde demokratian toteutumiseen ja sitä tukevien keskustelujen mahdollistamiseen. Deliberatiivinen demokratiakäsitys korostaa keskustelua ja osallistavuutta, jolloin mahdollisimman moni kansalainen on mukana jakamassa erilaisia näkökulmia (Fishkin 2018). Radikaali demokratiakäsitys puolestaan esittää, että demokratiaan kuuluvat myös erilaiset ristiriidat, valtasuhteiden näkyväksi tekeminen, haastaminen ja vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen (Laclau & Mouffe 1985). Medialla on mahdollisuudet edistää näiden molempien näkökulmien toteutumista.
Liiallinen ristiriitaisia näkökulmia korostava polarisaatio voi uhata demokratian toteutumista, mutta niin myös moralisointi ja konsensukseen pakottaminen (Lehtonen & Ylä-Anttila 2024). Journalistisen median ja erityisesti neutraalin uutismedian haaste onkin tasapainoilla polarisaation keskellä politisoitumisesta ja moralisoinnista vapaalla alueella, ja pyrkiä toteuttamaan moniäänistä ja erilaisia näkökulmia kunnioittavaa julkista keskustelua.
Lähteitä:
Attias, M. & Kangasoja, J. (toim.) (2021). Me ja ne: Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Helsinki: Into Kustannus Oy.
Fishkin, J. S. (2018). Democracy when the people are thinking, revitalizing our politics through public deliberation. Oxford: Oxford university press.
Hautakangas, M. & Ylikoski, M. (2024). Toimittaja, mietityttääkö polarisaatio? Toimi näin! Sopiva ry:n blogi 3.11.24: https://www.sopiva.org/
Kangas, K. (2024). Journalismi valistajana ja kyseenalaistajana: Koronapolitiikka ja tieteelliset kiistat Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä keväällä 2020. Media & viestintä, 47(2), 104–128. https://doi.org/10.23983/mv.14193
Kosonen, H., Saresma, T., Pöyhtäri, R., Haara, P., Nikunen, K., Knuutila, A., & Tikka, M. (2022). Verkkoviha väkivaltana: vihapuhetutkijoiden näkökulmia. Lähikuva, 35(3).
Laclau, E. & Mouffe, C. (1985). Hegemony and socialist strategy. Towards a radical democratic politics. London: Verso.
Lehtonen, J., & Ylä-Anttila, T. (2024). Navigating pandemic waves: Consensus, polarisation and pluralism in the Finnish parliament during COVID-19. Politics, 0(0). https://doi.org/10.1177/02633957241259085
Mäkinen, M. & Pienimäki, M. (2025) Inklusiivinen mediakulttuuri kompastuu hankaliin aiheisiin (Kulttuurintutkimus/tulossa).
Mäkinen, M. (2023). Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät? Vaihtoehtoiset äänet journalistisessa mediassa COVID-19-pandemian aikana. Media & viestintä, 46(3), 51–67. https://doi.org/10.23983/mv.137062.
Papada, A., Fabio, A., Gastaldi, K., Lundstedt, N., Nord, s., Wiebrecht, and Lindberg. (2023). Defiance in the Face of Autocratization. Democracy Report 2023. University of Gothenburg: Varieties of Democracy Institute.
Pitkänen, V., Väyrynen, T.; Jutila, M.; K. Niemi, K.; Simonen, J. & Manninen, A. (2024). Miten Meillä Menee. Katsaus Suomalaisten Mielenmaisemaan. E2 Tutkimuksen Katsauksia 2024.
Suojanen, I., Lehtonen, J., Saarinen, A. (2024). Tunteiden viemää: Affektiivinen polarisaatio ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset. D4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti tai -selvitys
Ylikoski, M., & Ahva, L. (2024). Journalismin moniäänisyys osana median monimuotoisuuden ilmiötä. Media & viestintä, 47(4), 105–129. https://doi.org/10.23983/mv.148569