Tue riippumatonta kulttuurijournalismia! Särön numero Toisinajattelu (nro 58-59), josta tämäkin teksti löytyy, on myynnissä verkkokaupassa 18 euron hintaan (sis. postikulut). Voit myös maksaa verkkolehden vapaaehtoisen lukumaksun (2,50 euroa).
Toisinajatteleminen valikoitui käsillä olevan Särön teemaksi, koska kirjoituksia ja ideoita teeman tiimoilta on toimitukselle viimeisen parin vuoden ajan ahkerasti tarjottu. Särö on siis ilmeisesti niittänyt mainetta jollain tavalla toisinajattelevana kulttuurilehtenä.
Heitän ilmoille joitain kysymyksiä ja vastausehdotuksia aiheesta.
Onko provosointi toisinajattelijuuden tarkoitus vai vääjäämätön sivuvaikutus? Mitä on ajatteleminen? Mitä tarkoittaa toisin?
Onko sanallisuuden tuolle puolen laskeutunut meditoija toisinajattelija? Onko rikosten polulle etsiytyvä poliisi toisinajattelija? Onko toisinajattelija mielikuvissamme pikemminkin vasemmistolainen kuin oikeistolainen – entä tosimaailmassa?
Onko koko sydämestään kansakunnan parasta ajatteleva poliitikko toisinajattelevampi kuin Donald Trump, vai päinvastoin? Onko toisinajattelija totuudelle uskollisempi ja siten ehkä epäitsekkäämpi kuin valtavirta-ajattelija? Onko hän joissain tapauksissa vain muita tyhmempi?
Mistä voimme edes tietää, miten enemmistö mistäkin ajattelee, ellei tarjolla ole yksiselitteisiä, luotettavia mielipidemittauksia? Onko diplomatian kannattaminen ääneen sodan uhatessa toisinajattelemista siinä tapauksessa, että enemmistökin kannattaa diplomatiaa, mutta salaa?
Onko hän, joka ulkona, pimeässä, eksyneenä, ei halua katsoa puhelinta, toisinajattelija?
Lähestyn kysymyksiä nyt toisesta suunnasta, eri kysymyksillä. Koetko, että yhteisöäsi, yhteiskuntaamme tai ihmiskuntaa uhkaa jokin todellinen asia? Mikä se on? Entä koetko, että sinua henkilökohtaisesti uhkaa jokin asia, jolle voisit tehdä jotain, mutta syystä tai toisesta et tee mitään muuta kuin tunnet epävarmuutta ja epämääräistä pelkoa? Teetkö riittävästi sen eteen, että suojelisit itseäsi ja asioita ympärilläsi?
Jos et, miksi et?
Ympäristön pimeyttä puolustavassa kirjoituksessaan kirjallisuudentutkija Katariina Kärkelä ruotii valosaasteen vahingollisuutta. Pimeän väheneminen ympäriltämme on vahingollista järjellemme ja mielikuvituksellemme. Lisään tähän: myös hyönteisille.
Väitän, että järjellisen ja mielikuvituksellisen ajattelun hiipuminen on karmeampi uhka kuin osaamme kuvitella.
Kun järjellisyys muuttuu itseään syöväksi ristiriidaksi, ja kun mielikuvitus väistyy käyttäjänsä laiskuuden tai algoritmien vuoksi, vajotaan idiotismiin, jossa sormea heristelevä moralistihahmo nielaisee vahingossa oman kätensä, kuten käy tässä kauniissa, kollektiivisesti ilmeisesti hyväksytyssä tosilauseessa:
Suomeen tuloillaan olevat datakeskukset lisäävät kasvihuonekaasujen määrää tulevaisuudessa kymmenillä prosenteilla vauhdittaen vihreää siirtymää.
Mielikuvitusta tarvitaan ilon tuottajaksi, etäisyyden ottajaksi, mielen rauhoittajaksi, ja vain sen itsensä vuoksi, mutta myös tulevaisuuden kuvittelijaksi. Aivan kuten järjenjuoksuakin.
Toisinajattelija on kohtalaisen riippumaton ajattelija. Hän on riippuvainen kuvittelutaidostaan ja päättelykyvystään, mutta riippumaton ajattelunsa lopputuleman yleisestä hyväksyttävyydestä.
Kun järjellisyys ja kuvittelu yhdistyvät eläytymiskykyyn, alkaa toiminta – muiden ja itsen hyväksi. Silloin laajempikin ihmisjoukko näkee taas valoa umpikujan jommassakummassa päässä. Kenties hiipuu myös oikeassa olemisen tarve, ja sen myötä hajoaa palasiksi keinotekoisesti ylläpidetty oikeisto–vasemmisto-akseli.
Nykymaailman älyllinen, ennakoiva ja vastuullinen röntgenkatse katsoo kaksinapaisen, yhteiskunnalliseksi kannanotoksi naamioidun egosentrismin ulkopuolelle.
Łódźin kaupungissa, lähellä Puolan maantieteellistä keskipistettä, sijaitsee elokuvakoulu, joka on vuodesta 1948 luovinut tiensä kommunismin ja kapitalismin kynsissä, sylissä ja hampaissa, tapellen vapaan, taloudellisesti kannattamattomankin elokuvataiteen puolesta. Elokuvakoulu on tuottanut maailmalle Krzysztof Kieślowskin ja Roman Polańskin kaltaisia ohjaajakuuluisuuksia.
Sen opiskelijoiksi haalitaan tarkoituksella eri yhteiskuntaluokkien ja poliittisten suuntien edustajia. Elokuvakoulun kansainvälisten suhteiden johtaja Marcin Malatyński toteaa Särön haastattelussa, että mikäli oppilaat valittaisiin vain sieltä, mistä heitä on eniten saatavilla, eli tyypillisestä keskiluokkaisesta vasemmistolaisesta kaupunkilaiskuplasta, elokuva-ala näivettyisi eikä puhuttelisi lopulta edes itseään.
Opiskelijoiden mahdollisimman monipuolinen jakauma virkistää koko Euroopan taidekenttää.
Kun toisinajattelu konkretisoituu toiminnaksi, sitä voisi kutsua myös eksentrisyydeksi.
Esseessään Ognosia (Särötär, 2023) kirjailija Olga Tokarczuk toteaa, että eksentrikko on kokonaisuuksien näkijä, joka osaa tunnistaa samankaltaisuuksia hyvinkin kaukaa toisistaan olevilla tiedon alueilla. Hän kirjoittaa:
”Eksentrisyyttä on aina pidetty outona ja marginaalisena ilmiönä, mutta oikeastaan kaiken luovan, etevän ja maailmaa uusille urille tökkivän täytyy olla luonteeltaan eksentristä. Eksentrisyys tarkoittaa spontaania ja samalla riemukasta totuttujen asiaintilojen, itsestäänselvyyksien ja normaaleina pidettyjen asioiden haastamista – se on haaste konformismille ja tekopyhyydelle, kairoottinen rohkeuden teko, hetkeen tarttumista ja kohtalon kulun kääntämistä toisille urille.” (suom. Tapani Kärkkäinen)
Toukokuisella matkallani Frankfurt an der Oderiin viivähdin puiston penkillä. Katselin leikkisän oloista mustarastasta, joka pomppi edessäni nokassaan matonen. Lintu taisi huomata, että tarkkailen sitä, koska edestakaisin pyrähdellessään, juostessaan tai pomppiessaan se pysähtyi katsomaan minua: että katsonko sitä oikeasti. Sitten se otti vauhtia, juoksi madon kera lehmuksen kaarevaa tyveä ylös pystysuoraa runkoa myöten, putosi kyljelleen maahan, vilkaisi minua ja jatkoi edestakaista juoksemistaan.
Linnun vikkelyys oli ihmisen mittapuussa niin tavatonta, että jos olisin pariksi sekunniksi erehtynyt vilkaisemaan muualle, episodi olisi jäänyt kokematta ja kesä olisi jäänyt vaille iloista alkusoittoaan.
Jos et aiemmin ole kuullut puuhun kiipeävästä linnusta, hanki käsiisi Daniil Harmsin lajityypittelyä kaihtava kirja Sattumia.
Mustarastaan viesti minulle oli, että näkemyksiä haastavan poikkeusajattelun kirkastava vaikutus ei toteudu, jos ei sillä ole vastaanottajaa.
Kaksikymmentä vuotta juuri täyttäneen Särön puolesta esitän toivomuksen sinulle, utelias lukija: etsi, kuuntele ja katso eksentrisyyttä ympärilläsi, jotta se voisi kukoistaa – siellä syntyy ajattelu ja taide.
Piditkö artikkelista? Maksa halutessasi vapaaehtoinen lukumaksu (2,50) täällä.