Qatarin MM-kisanäyttämön kiillotetut kulissit

Syksyllä 2022 Qatarissa pidettävät jalkapallon miesten MM-kilpailut ovat jo maksaneet tuhansien vierastyöläisten hengen. Välinpitämättömyys eettisyyden suhteen sekä äärimmäisen digivalvonnan ja sensuurin varassa toimiva turvallisuuskoneisto osoittavat, että MM-kilpailut ovat Qatarille urheiluhengen edistämisen sijaan ihanteellinen keino houkutella maahan kansainvälisiä sijoittajia.

Kaupunkitutkijat Sami Kolamo ja Jani Vuolteenaho tutustuivat kilpailujärjestelyihin esiturnauksessa Dohassa. Kuvaan kuuluivat useat pakolliset mobiilisovellukset ja lyijykynäkielto.

Qatar markkinoi itseään avoimena, tervetulleeksi toivottavana yhteiskuntana. Tähän kiiltokuvaan säröjä ovat tuoneet kansalaisjärjestöjen karut raportit maan ihmisoikeus- ja sananvapausongelmista. Vierastyöläisten työoloja ja -ehtoja on nimitetty aikamme orjatyöjärjestelmäksi, jota Qatarissa ja sen naapurivaltioissa ylläpitävät suurkapitalistiset yritykset valtion ja vierastyöläisten oikeuksia rajoittavien kafala-säännösten tukemana.

Qatariin kohdistuneen arvostelun polttopisteessä ovat olleet jalkapallon kattojärjestön FIFA:n maalle junailemat maailmanmestaruuskisat. Äärimmäisen tuottavan bisneskonseptin kehittänyt FIFA nettoaa verovapaana 3–4 miljardia dollaria jokaisesta järjestämästään World Cup -turnauksesta.

Kuten aiemmin muissa maissa, myös Qatarissa FIFA on ollut haluton käyttämään vaikutusvaltaansa tapahtumavalmisteluihin liittyvien ihmisoikeus- ja ympäristöongelmien oikaisemiseksi.

Vierailumme aikana käynnissä oli FIFA Arab Cup 2021, maailman seuratuimman joukkuepelitapahtuman esiturnaus. Urheiluturisteja oli saapunut paikalle etenkin Pohjois-Afrikasta ja Arabian niemimaalta. Tutustuimme kisajärjestelyihin ja -infrastruktuuriin, joita testattiin ensi kertaa tositoimissa. Teimme kenttätutkimusta eri puolilla Qataria ja sen pääkaupunkia Dohaa kävellen, uutuuttaan kiiltävällä metrosysteemillä, taksilla, Uber-kyydeillä ja kisabusseilla. Kuvasimme kisapaikkoja ja muita kaupunkirakennuskohteita. Haastattelimme työntekijöitä, turisteja ja paikallisväestöä.

Ennakko-odotuksiimme nähden otteluiden yleisössä oli yllättävän runsaasti myös naisia, lapsia ja perhejuhlan tunnelmaa. Arabikansojen kohtaamisen yllä leijui innostunut tunnelma, mutta emme sulkeneet silmiämme epäkohdilta. Jännitystä kriittisen journalismin tekoon toivat tuoreet uutiset kisapaikkoja tutkineen norjalaisen toimittajakaksikon pidätyksestä.

Vaikeasti lähestyttävät stadionit

Pinta-alaltaan Pirkanmaan kokoinen Qatar sijaitsee luonnonmaantieteellisesti aavikolla. Aiemmin vaatimattomasta jalkapallokulttuurista kärsivään valtioon on MM-kisoja varten rakennettu tai rakenteilla peräti seitsemän uutta loisteliasta megastadionia. Suhteutettuna väestömäärään stadiontiheys on uutta ylivoimaista maailmanennätystasoa.

Stadionien rakennustyömaiden olemattomat työturvallisuusolot ovat tuottaneet Qatarille rutkasti kielteistä mediahuomiota. Guardianin raportin mukaan Qatarin työmailla on kuollut vähintään 6 500 rakennustyöläistä kymmenen vuoden aikana siitä alkaen, kun MM-kisat myönnettiin Qatarille vuonna 2010.

Negatiivisen julkisuuden ja terrori-iskujen pelossa mahdollisuuksia tutustua stadioneihin on rajoitettu. Turvallisuusjärjestelyjen takia isoimpien uusien stadionalueiden havainnointi oli mahdollista ainoastaan kaukaa ja otteluaikojen ulkopuolella.

Ainoa tulevia MM-kisoja varten rakennettu jalkapallopyhättö, johon pääsimme tutustumaan lähietäisyydeltä otteluaikojen ulkopuolella, oli ekohenkisesti brändätty Al Janoub. Se sijaitsee punaisen metrolinjan päässä Dohasta etelään. Alue oli kliinisen puhdas, sen aavikkomaiseman keskelle rakennettu puisto ja pyöräilyväylät ihmisistä autioita (muutenkin pyöräilijät olivat Qatarissa erittäin harvinainen näky, siedettävän viileästä joulukuisesta ulkoilusäästä huolimatta). Näytti siltä, että laajamittaisempi asuinrakentaminen lähialueella odotti käynnistymistään.

Ekohenkinen Al Janoub -stadion Dohan eteläpuolella.

Kolmella muulla uudella stadionilla tarkempi tutustuminen lähiympäristöön ei onnistunut. Yksi näistä oli Qatar Foundationin hallinnoima Education City -stadion keskellä kampushenkistä teemaympäristöä, jolla sijaitsi tunnettujen yhdysvaltalais- ja brittiyliopistojen haaraosastoja. Stadionia lähestyessämme luoksemme tuli turvallisuusmies, joka kertoi valokuvaamisen olevan kiellettyä ja pyysi meitä poistumaan.

Vielä vaikeammaksi kohteeseen tutustuminen oli tehty Ahmad Bin Ali Stadiumilla sekä tulevien MM-kisojen päänäyttämöllä Lusail Iconic Stadiumilla. Molemmat oli ympäröity metalliaidoilla, betoniesteillä ja kieltokylteillä satojen metrien säteellä. Ilmapiiri oli pelottava. Jopa kuvien ottaminen taksin ikkunasta tuntui puolirikolliselta toiminnalta.

Ahmad Bin Ali Stadium.

Suuren mittaluokan stadionrakentamista Qatarissa on hehkutettu ”kestävänä kehityksenä”. Tärkeä asema MM-kisojen markkinoinnissa on ollut moduuliarkkitehtuurilla, joka mahdollistaa stadionin periaatteessa teknisesti vaivattoman purkamisen ja siirtämisen vaikkapa naapurivaltioon.

Kestävään stadionrakentamiseen liittyy kuitenkin paljon markkinointihakuista sanahelinää. Kestävyyslaskelmissa on jätetty huomiotta muun muassa ilmastoinnin, moduulien siirtämisen ja kohteen uudelleenrakentamisen aiheuttamat negatiiviset kestävyysvaikutukset. Qatarin Ahmad Bin Ali Stadium on tästä malliesimerkki. Lienee ennätys lajissaan, että uutta loisteliasta stadionia varten tontilta purettiin aiempi, niinkin hiljattain kuin vuonna 2003 valmistunut stadion.

Viherpesulla ja urheilupesulla sijoittajien lompakoille

Stadionkohteisiin matkatessamme todistimme, kuinka sadat rakennustyömaat ja tuhannet nostokurjet neuloivat maisemaa eri puolilla Qataria. Kansainvälistä työoikeusjärjestö Building and Wood Workers’ Internationalia edustavan Ambet Yosahin mukaan vain kuusi prosenttia kaikista maan rakennushankkeista liittyy suoranaisesti MM-kisavalmisteluihin. Myös muut valtavat investoinnit infrastruktuuriin, luksusasumiskohteisiin ja viihdekeitaisiin liittyvät Qatarin pyrkimykseen kehittyä Dubain ja Abu Dhabin kaltaiseksi maailmanluokan liike-elämän ja turismin keskukseksi. Brändiunelma Qatarista globaalisti vetovoimaisena urheiluharrastuskeskuksena on tärkeä osa tämän kasvukoneen toimintaa ja uskottavuutta myös jalkapallon MM-kisojen jälkeen.

Viime aikoina valmistuneita ja etenkin käynnissä olevia megaluokan rakennuskohteita sijaitsee joka puolella Qataria. Esimerkiksi Dohan vanhasta keskustasta pohjoiseen, merenlahden toisella puolella, sijaitsee uudempi keskusta. Kymmenien pilvenpiirtäjien muodostama ”downtown-tyylinen” pankki- ja toimistoalue on eräänlainen uskottavan kaupungin pakollinen maamerkki nykyään eri puolilla Aasiaa.

Edempänä pohjoisessa sijaitsee Pearl-Qatar, osin jo valmiiksi rakennettu merellinen luksusasumiskohde. Pearl-Qatar on ”merestä noussut” keinotekoinen saariryhmä, jonka eri saaret ja korttelit on teemoiteltu muun muassa eri arabimaiden ja eurooppalaisten kulttuurien, kaupunkien ja symbolien mukaan rikkaiden ja vielä rikkaampien ulkomaalaisten asukkaiden ja asuntosijoittajien houkuttelemiseksi.

Qatarin pohjoispuolen ”aavikosta nousseista” rakennushankkeista laajin on Lusail, vielä pääosin rakenteilla oleva ”new town,” joka on valmistuessaan asukasluvultaan Tampereen kokoluokkaa. Lusail on Al Thanin perheen sisäpiirin hallinnoiman investointiyhtiön Qatar Investiment Authorityn tytäryhtiön koordinoima jättihanke. Alueen työmailta on vuotanut julkisuuteen lukuisia tapauksia työvoiman riistosta.

Juuri Lusailissa sijaitsee tulevien MM-kisojen finaalistadion, jota onnistuimme tarkkailemaan ainoastaan bussin ikkunasta ja kaukoetäisyydeltä.

Moottoriteiden ja rakentamista odottavien tonttien halkomaa aavikkomaisemaa Dohasta pohjoiseen matkattaessa. Taustalla rakenteilla oleva Lusailin kaupunki 250 000 asukkaalle.

Lusailista on puolen tunnin ajomatka Al Khoriin, jonne FIFA Arab Cupin alla oli valmistunut 60 000 katsojaa vetävä, beduiinitelttaa muistuttava stadion. Kaupunkirakentaminen Qatarin pohjoisessa periferiassa oli vielä muutoin mittasuhteiltaan vähemmän megalomaanista verrattuna Lusailiin ja maan eteläisempiin osiin.

Rakentamisen tahti on Qatarissa tällä hetkellä kiivaimpia koko maailmassa. Emme voineet välttyä ihmettelemästä, millä resursseilla tämä valtionlaajuinen rakennustyömaa keskelle aavikkoa on luotu. Mistä riittävät asukkaat, käyttäjät ja sijoittajat Qatarin loputtoman monille kiinteistösijoituskohteille?

Ilman Qatarin maakaasu- ja öljyvaroja aavikko ei olisi muuttumassa lasvegasmaiseksi viihdekeitaaksi. Maan uumenista pumpattavat petrokemikaalit ehtyvät kuitenkin aikanaan, ja valtio rakentaa tulevaisuuttaan myös muille perustoille. Strategisessa asemassa on kiinteistökehittäminen – uskottavan investointikohteen luominen ennen kaikkea kansainvälisille sijoittajille. Nykymaailmassa maa- ja kiinteistöomistusten ja -velkojen yhdistyminen osaksi rahoitusmarkkinoita synnyttää spekulatiivista kaupunkikehitystä, josta Qatar on ääriesimerkki. Uskottavuus vaatii valtavia panostuksia. Uusi ja rakenteilla oleva maailmanluokan urheiluinfrastruktuuri, megaluokan viihdetapahtumat ja maassa monipuolisesti harjoitettavat ”viherpesu” (green washing) ja ”urheilupesu” (sport washing) ovat osa tätä uskottavuuden korttitaloa.

Qatarin valtion kehitysohjelma on tähdätty vuoteen 2030. Tähtäimessä on globaalisti vetovoimainen luksusasumis-, turismi- ja investointikohde.

Poliittinen ja taloudellinen eliitti Qatarissa on monin säikein liittoutunut maailman mahtivaltioiden ja merkittävien globaalin rahavallan toimijoiden kanssa. Niin kauan kuin brändin uskottavuus säilyy, raha jatkaa tulemistaan rahan luokse. Korruptoitunut, mainettaan kiillottava FIFA on tässä kaikessa eräs Qatarin globaalisti merkittävistä partnereista. Investointibuumi on Qatarissa samalla valtava markkinointiponnistus, jota jalkapallon MM-kisat osaltaan, ja erityisesti, vauhdittavat.

Karnevaalitunnelman luomisen velvollisuus

Jalkapallon MM-kilpailujen järjestämisvastuuta hakiessaan järjestäjämaaehdokkaat joutuvat antamaan FIFA:lle lupauksia kisajärjestelyjen aikaisista verohelpotuksista, turvallisuusjärjestelyistä, valikoitujen sponsorien oikeuksista ja näkyvyydestä sekä ylipäätään FIFA-konseptin mukaisen tapahtumaformaatin toteuttamisesta. Valituksi tullut kisaorganisaatio sitoutuu hakukirjoissa annettuihin lupauksiin, joista yksi on iloisen jalkapallokarnevaalitunnelman luominen.

Qatarille myönnetty vuoden 2022 jalkapallon megatapahtuma oli maan poliittiselle ja taloudelliselle valtaeliitille onnenpotku: se on ylivertainen tilaisuus maan ja sen lukemattomien rakennusprojektien markkinoinnille. Avainasemassa on tulevan kisatapahtuman mahdollisimman moitteeton onnistuminen, mukaan lukien uuden liikenneinfrastruktuurin toimivuus, katsojamassojen kulkuohjaus ja stadionia lähestyttäessä tiivistyvä, mukaansatempaava karnevaalitunnelma ottelujen edellä.

Vuoden 2021 FIFA Arab Cup oli tässäkin MM-kisojen esi- ja testiturnaus. Näimme kolme uutta stadionia ja stadionympäristöä otteluissa, joihin olimme hankkineet liput: Osin (merikuljetus)konteista rakennetun 974-stadionin, Al Thumama -stadionin ja pohjois-Qatarin ”maaseudulla” sijaitsevan Al Bayt -stadionin. Näkemämme perusteella tapahtumajärjestelyt esikilpailuissa toimivat aiemmissa FIFA-turnauksissa testattujen konseptien mukaisesti.

Kaikki kolme ottelua olivat äärimmäiseen tarkkaan orkesteroituja ja läpeensä kaupallisia viihdetapahtumia, jossa jalkapallon kosmopoliittisuus ”arabialaisin maustein” oli valjastettu qatarilaisen maabrändäyksen ja kiinteistömarkkinoinnin tarpeisiin.

Hyvänä esimerkkinä käyvät yleisön kulkujärjestelyt isäntämaa Qatarin ja turnauksen lopulta voittaneen Algerian väliseen välieräotteluun. Al Thumama -stadionilla järjestetyssä ottelussa ja sitä ennen koettiin ehkä esikisojen kuuminta urheiluhumua. Free Zone -metroasemalta stadionille kulkevalla reitillä ei eksymään päässyt. Fanihanskoihin pukeutuneiden järjestysmiesten jättisormet osoittivat vitsikkäästi oikeaa kulkusuuntaa. Metroaseman parkkipaikalla jalkapallon ystäviä odotti yli 150 luksusbussin eskadroona. Bussimatka vei moottoriteiden halkoman, mutta vielä rakentamattoman aavikkomaiseman läpi toiselle parkkialueelle, josta kävelymatkaa itse stadionille oli jäljellä kilometri pari.

Tämä ”viimeinen maili” kulki vastarakennetun, aution oloisen asuinalueen läpi. Iltapimeässä näimme, että vain hyvin harvassa ohittamassamme huoneistossa oli valot, kalustusta tai muuttotarpeita. Asukkaita ei näissäkään näkynyt. Yksinäinen kosmetologin vastaanotto oli ilmeisesti vielä ainoa pysyvää liiketoimintaa harjoittava yritys jalkapallokarnevaalia varten pystytetyn kisakäytävän varrella. Vaikutelma oli aavekaupunkimainen, tuoden mieleen asuntomarkkinointitarkoituksessa pystytyt Potemkinin kulissit.

Ohjatulla reitillä kohti Al Thumama –stadionia. Vasemmalla stadionalue, oikealla tyhjillään olevia asuinkiinteistöjä.

Lähempänä stadionia tunnelmaa loi kovaäänisistä pauhaava kisamusiikki. Etniset rytmiryhmät kannustivat faneja tempautumaan mukaan tanssiin ja tuuletuksiin. Valtaosa tyytyi valokuvaamaan organisoitua kisariehaa. Viimein eteemme avautui gahfiya-hattua muistuttava Al Thumama. Itse stadionalueelle oli pystytetty lukuisia arabikulttuurin näytöksiä, muun muassa pitkään valkeaan perinnekaapuun thobeen pukeutuneiden miesten tanssi- ja lauluesitys.

Karnevaalitunnelman luontia kulkureitillä Al Thumama –stadionille.

Qatarin ja Egyptin välisessä pronssiottelussa 974-konttistadionilla tunnelman rakentaminen oli niin ikään näkyvää. Noin kilometrin mittaisella kävelyreitillä järjestysmiehet  (eli ”last mile marshalls”) tekivät emotionaalista suostuttelutyötään lanteitaan ja käsiään heiluttamalla sekä rytmikkäällä englanninkielisellä hokemalla “Oletko valmis, oletko iloinen?”. Tunnelma pronssiottelun alla ei ollut erityisen riehakas, mutta eräänlaisina kisabrändilähettiläinä järjestysmiehet yrittivät sinnikkäästi innostaa katsojia heittäytymään tunnelmaan. Aivan ilmeisesti he eivät viitanneet vain alkamassa olevaan otteluun, vaan myös vuoden 2022 lopulla pelattavan jalkapallon MM-turnauksen kisahuumaan.

Kulkuohjausta ja yleisön innostamista pronssiottelun alla.

Esikilpailuja varten räätälöityyn karnevaalikonseptiin kuului kiinnostavia elementtejä myös ottelujen aikana. Jokaisessa näkemässämme ottelussa tunnelmaa kohottamassa oli sama ylienerginen, rambo-huiviin ja samettiseen siniseen pikkutakkiin pukeutunut yleisön innostaja. Kyseinen seremoniamestari oli eräänlainen mikrofonilla varustautunut huutosakin johtaja koko stadionin mittakaavassa. Hänen mukanaan kulki kameramies, joka välitti tunnelmakuvat jättinäytöille ja ilmeisesti myös televisiolähetyksiin. Aina, kun seremoniamestari esiintyi katsomon eri osissa, lukemattomat älypuhelimet tallensivat kuvia esiintyjästä. Monelle katsojalle oheisviihteen seuraaminen ja somepäivitykset paikallaolosta näyttivät olevan itse ottelutapahtumaa tärkeämpää.

Myös katsomon yläparvella musiikkia soittanut DJ poimittiin aika ajoin jättinäyttöjen kuvavirtaan. Vaikutelma oli hyvin tuttu monesta nykyisestä länsimaissakin viihteen ehdoin ja kamerakeskeisesti rakennetusta ”karnevaalitunnelmasta” urheilutapahtumissa.

Rambo-huivinen seremoniamestari yleisöä innostamassa.

Digitaalinen kuri ja sananvapausongelmat Qatarissa

Entäpä muut kohtaamamme epäkohdat, qatarilaisen unelman kääntöpuolet?

Qatar ei ole demokratia, vaikka se monien länsimaisten demokratioiden kanssa veljeileekin. Maassa kansalaisjärjestöt ovat kiellettyjä; ainoastaan valtiolliset ja taloudelliset organisaatiot ovat sallittuja. Poikkeuksellisesti Kansainvälinen työjärjestö ILO on saanut luvan perustaa toimistonsa Qatariin.

Kansainvälisen painostuksen edessä vierastyöläisten oikeuksia on viime vuosina kirjattu lakiin, mutta työntekijöitä työnantajien hyväksi orjuuttavien kafala-säännösten poistaminen ei ole edennyt lainsäädännöstä käytännön toimeenpanon tasolle. Vierastyöläisten asuinleirit sijaitsevat kaupunkien ulkopuolella, eivätkä ulkopuoliset pääse näkemään näiden oloja.

Eräs matkamme kiinnostavimmista puolista oli haastatella matalapalkka-aloilla toimivia vierastyöläisiä. Qatarin väestöstä lähes yhdeksän kymmenestä on vierastyöläisiä, joista enemmistö on kotoisin eri Aasian ja Afrikan valtioista. Tältä paarialuokalta puuttuvat lähes kaikki kansalaisoikeudet. Pääosin miespuolinen vierastyöläisväestö työskentelee ennen kaikkea Dohan ja sitä ympäröivän maaseudun lukemattomilla rakennustyömailla (noin 1 miljoonaa kansalaisoikeudetonta rakennustyöläistä) ja palvelualoilla.

Jututtamamme taksi- ja Uber-kuskit kertoivat lähettävänsä tienestinsä perheelleen kotimaahansa. Lainsäädäntö tarjoaa vain aniharvoille rikastuneille vierastyöläisille oikeuden elää Qatarissa perheellisenä.

Näkymä dohalaiselle rakennustyömaalle. Videolla taksikuskimme kertoo rakennustyömaiden työnjohtohierarkiasta kieliryhmien välillä.

Haastattelemamme bangladeshilainen taksikuski kertoi serkkunsa kuolleen tapaturmaisesti jalkapallon MM-kisojen rakennustyömaalla. Hänen mukaansa Qatarin media vaikenee kuolemista ja omaisten valituksista.

Hyvin harva vierastyöläinen kuitenkaan arvostelee työoloja ja kansalaisoikeuksien puuttumista julkisesti. Erittäin tehokas pelote kaidalla tiellä pysymiseen on niin kutsuttu red stamp. Vierastyöläiselle pieninkin rikosrekisterimerkintä merkitsee ”punaista leimaa” passissa; kieltoa tehdä työtä ja elättää perhettään paitsi Qatarin myös muiden Arabian niemimaan superrikkaiden valtioiden rakennustyömailla ja palvelutöissä.

Qatarissa ja myös FIFA:lle annetuissa lupauksissa puhutaan paljon maan ”turvallisista” oloista. Erään haastattelemamme paikallisen mukaan Dohassa ”ei esiinny rikoksia, sillä poliisit ovat paikalla minuutissa”. Valvontakameroita on informanttiemme mukaan kaikkialla.

Myös ottelutapahtumien yhteydessä otimme omakohtaisesti tuntumaa turvallisuuden tuottamisen mekanismeihin. Jo esiturnauksessa qatarilainen järjestelykoneisto selkeästi pyrki vastaamaan FIFA:lle antamiinsa lupauksiin kisojen turvallisuudesta. Otteluihin pääsi ainoastaan kulkemalla useiden digitalisoitujen tarkistuspisteiden läpi, joissa ottelulipun lisäksi tuli näyttää niin sanottu Ehteraz-passi negatiivisen koronatestituloksen osoittamiseksi.

Otteluihin mennessämme törmäsimme myös turvallisuuskoneiston absurdeihin piirteisiin. Lyijykynämme vietiin pois turvatarkastuksessa. Kun selitimme, että toimittajina tarvitsemme työvälineitämme, meille kerrottiin, että muistiinpanojen tekeminen on kiellettyä!

Pitkälle viety digitalisaatio vaikuttikin olevan keskeinen keino rakentaa ääriturvallista qatarilaista valtiota. Doha on yksi monista kaupungeista, jotka ovat mittavasti investoineet digitaaliseen infrastruktuuriin ja brändänneet itseään älykaupunkina, smart citynä. Digitaalisaation avulla tuotetaan jatkuvasti päivittyvää tieto- ja turvallisuusinfrastruktuuria.

Digitaalinen edelläkävijyys edellyttää myös paikallisilta asukkailta ja kisavierailta eräänlaista ”älykästä” digikaupunkilaisuutta. Tämän saimme kokea monin eri tavoin. ”Qatarissa ei ole postilaatikkoja,” totesi viimein lentokenttävirkailija, kun olimme sellaista turhaan etsineet lähettääksemme postikorttiterveiset Souq Waqifin basaarialueelta (jossa postikortteja oli yhä myynnissä).

Digitalisaatioon – tai oikeammin sen toimimattomuuteen – liittyi muitakin rasittavia piirteitä. Erityisen aikaa vievää ja turhauttavaa oli yrittää saada toimintakuntoon lukuisia sovelluksia, joita pääsy Qatariin, Dohan metroon, kauppoihin ja otteluihin edellytti. Ehteraz-sovellus eli paikallinen ”koronapassi” vaati toimiakseen paikannusominaisuuden kytkemistä päälle, mikä taas kulutti puhelimen akun nopeasti loppuun. Ottelulippuja varten tuli ladata FIFA:n sovellus. Meille tyrkytettyä Hay’ya-sovellusta, joka muun muassa näyttää nopeimman reitin halutulle stadionille, emme saaneet lainkaan toimimaan. Ilmeisesti järjestelykoneisto oli pitkälle digitalisoitujen tieto- ja turvallisuusratkaisujen osalta vielä testausvaiheessa.

Soraäänet häivytetään kilpailuista

Qatar on kapitalistisen maailmantalouden menestyvä ja nöyrä mallioppilas, joka yhtä aikaa edustaa islamilaisia kulttuuriperinteitä ja alkuperältään länsimaisia kulutusihanteita ja -arvoja. Poliittinen eliitti operoi ultrakapitalismin opein. Paikallisen arabian ohella englanninkielen ylivalta globaalina liike-elämän kielenä näkyy kaikkialla. Turvallisuuden kääntöpuolena Al Thani -hallitsijaperheen harjoittaman autoritarismin kasvot ja rahavallan brändit komeilevat rakennusten julkisivuissa. Yhtenä vierailumme jälkeisenä Qatarin valtion ja FIFA:n imagonkiillotustekona vierastyöläisille on tarjottu ennakkomyynnissä MM-kisaottelulippuja alennettuun kymmenen euron hintaan.

Kaikki tämä oli odotettavissa, kun Qatar valittiin isännöimään urheilun suurinta megatapahtumaa maailmassa. Jo esiturnaus osoitti, että FIFA:n rahanahneen toiminnan ja sen rummuttaman kansojen välisen tasa-arvoretoriikan välillä on räikeitä ristiriitoja. Viimeaikaisissa jalkapallon MM-kisoissa Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa on esiintynyt suuren mittaluokan protesteja korruptoitunutta järjestöä ja rakentamisprojektien epäkohtia vastaan.  Jopa Venäjän kisoissa 2018 loppuottelu keskeytyi, kun Pussy Riot -aktivistiryhmän jäsenet pääsivät ryntäämään kentälle, ja putinilaisen valtajärjestelmän arvostelu soluttautui hetkeksi tv-kuviin.

Mikäli ennustuksemme osuu oikeaan, Qatarissa voi sen sijaan odottaa MM-kisatapahtumaa, joka etenee häiriöttä ja ilman soraääniä, ainakin tapahtumapaikoilla. Maan tavoitteena ovat ”loistavat kisat” ja se, että qatarilaisen kasvukoneen uskottavuus ja vetovoima globaaleilla markkinoilla vahvistuisi entisestään.