Mark Mallon:
Kuka muistaa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeistä tiedostusta? Neljä vuotta voimalan posahduksen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi Säteilyturvakeskuksen (STUK) tiedotteen pienen uutisen muodossa. Viestin sisältö oli:
Nyt Suomessa saa taas syödä järvikalaa ja metsien marjoja huoletta. Niiden radioaktiivisuus on laskeutunut turvalliselle tasolle.
Ahaa. Ai niin. Justiinsa. Eikö niitä sitä ennen voinutkaan syödä turvallisesti? Miksei Stuk tiedottanut meille kalojen ja marjojen mahdollisesta vaarallisuudesta, silloin kun asia olisi ollut akuutti? No eipä ole vaikea arvata. Säteilyturvakeskus ei tietenkään halua vaarantaa ydinvoiman mainetta, siksi että stukin porukan taskuihin kilahtaa Suomen ydinvoimateollisuuden kolehteja.
Nyt Japanin ydinvoimatragedian pitkittyessä stukkilaisten suut on vaahdossa. Housut haisee pissalta. Nimittäin kansa saatta kohta oikeasti sanoa mielipiteensä ydivoimasta, ja siitä voi seurata, että politikkojen mielipiteet ydinvoiman lisärakentamisesta saattavat muuttua. Siispä Stukin pääjohtaja Jukka Laaksosella ei ole muuta mahdollisuutta selviytyä piinteestään kuin haukkumalla japanilaisten kykyä hoitaa katastrofiaan.
Vaurioituneiden reaktoreiden jäähdytys ei onnistu, koska japanilaisten ‘liian hierarkinen järjestelmä ei anna insinöörijärjelle tilaa’.
Ja me suomalaiset otamme Laaksosen jutut aivan yhtä tosissamme, kuin VTT:n ja Teollisuuden voiman ennusteet, joiden mukaan Suomeen tarvitaan lisää ja lisää ydinvoimaa, koska, kuten tiedämme, energiatarpeemme lisääntyy 20 vuodessa nelinkertaiseksi. Tai jotain sinne päin. Ja VTT:n riippumattomuus on jotain sinne päin. Muistaako joku VTT:n puolen vuoden takaisen painostuskriisin?
Rahan haistamiseen erikoistuneiden koirien vesikauhutartunnan tunnistaa helpoiten siitä, että niillä on turpa vaahdossa.