Tiina Raevaara:
En ole muutamiin vuosiin kestänyt joululauluja. Miksi? Siksi etten ole kestänyt uskonnon (=kristinuskon) pakkosyöttöä. Omien lasten päiväkoti- ja esikoulu-urien seuraaminen on viimeistään paljastanut minulle, kuinka uskonnollisuutta todellakin väkisin ajetaan aivoihimme.
Joulun aikaan asiassa harmittaa se, että joulun kulttuurihistoria on alkanut paljon aiemmin kuin joskus 2 000 vuotta sitten Lähi-idässä. “Joulu” on sananakin pakanallista alkuperää ja liittyy vuodenkiertoon, auringon voittokulkuun, luonnon hedelmällisyyteen ja valon yliotteeseen pimeydestä. Joulua on juhlittu talvipäivänseusauksen aikaan eli noin 21. – 22. joulukuuta.
Millä oikeudella kristinusko omii itselleen kynttilät, perhekeskeisyyden, hyvän ruuan, rakkauden ja lahjat? Esikoiselle väitettiin esikoulussa, että “ensimmäinen joulu” on yhtä kuin erään fiktiivisen profeetan väitetty syntymä joskus jossain. Tämä on valehtelua, enkä jaksa sitä.
Niin, joululauluista. Tiedän olevani hieman niuho, mutta en tosiaan ole jaksanut kuunnella joululaulujen uskonnollista sanomaa. Pidän kuitenkin joululaulujen sävelistä: läpi lapsuuden ja nuoruuden lauloin erilaisissa kuoroissa, ja lauluihin liittyy minulla halu laulaa.
Joululaulut minulle pelasti Cthulhu, kirjailija H. P. Lovecraftin (1890 – 1937) luoma suuri muinainen hirviö. Lovecraftin kulttuurista perintöä ylläpitää nimittäin H.P. Lovecraft Historical Society, joka on julkaissut useammankin levyllisen joululauluja, joiden sanat on päivitetty Cthulhu-aiheisiksi. Näissä lauluissa yhdistyy monta minulle nautinnollista asiaa: kauniit sävelet ja niiden laadukas toteutus, kauhukulttuuri, kirjallisuus, vakaville asioille nauraminen, uskontoparodia, uskonnottomuus ja pakanoiden joulu – siis talvipäivänseisauksen juhliminen. Oh Cthulhu!
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=yieQ5O_vwZ4]