Tammikuu. Runoja.

Mari Laaksonen:

1.

hämärässä eteisessä
nimi ei ole sana
sinä olet sinä

mutta sana ei ole kukaan

vieras keittiössä
sinäkö siinä

vieras olohuoneessa
siinäkö sinä

ulkona on tilaa loputtomiin
näen vieraani kaikissa
vieraissa

2.

se vieras ei voi puhua

värisevän kielen rakenteita
kuin ne eivät vaikuttaisi siihen
missä puhutaan nyt

3.

missä puhutaan, eksytään aiheesta
näin runo aiheuttaa mahdottomuutta

tuttu entuudestaan kieli
valehtelee jokaisessa lauseessa

4.

voimassa enää kampelan laki
todennäköisen epätodennäköisyys

aivan kuin kieli

varmuuden vuoksi

luulee
kuu vetää vesiä
edes takaisin

tavan vuoksi

siirtää kelloa luoteeseen
mielivaltaisesti

pysähtyy
kohta on hetki

5.

se kohta ei voi valehdella

jokaisessa lauseessa
hetken läpi sana
ei ole kukaan