Esseisti Matti Mäkelä oli helmikuussa 2018 kirjoittanut muistelmiaan puolentoista kuukauden ajan, kun hän sai diagnoosin aggressiivisesta syövästä.
Kategoria: Elämäkerrat
Teppo Paulasto: Sain Arto Mellerin (1956- 2005) kootut runot 40- vuotislahjaksi: tunsin ennalta miehen tuotantoa heikosti, eikä mitään suurta tärähdystä tapahtunut kirjaa lukiessa. Romanttisen bardirunouden aika olisi kai ollut kauan aiemmin. Tai sitten runoja olisi pitänyt lukea kannabissätkä huulessa ja Jimi Hendrix taustalla ulvoen, että suurten sanojen ryöppyävä paljous olisi tuntunut välttämättömältä. Palasin lukemaan Melleriä, […]
Seija Kerttula: Kirjahyllyyni on kertynyt Roald Dahlin muistelmia ja novelleja, joita olen lueskellut. Useimmat tuntevat Dahlin lähinnä lastenkirjoista, joissa käy huonosti tuhmille ja tyhmille aikuisille ja lapsille. Muistelmien perusteella monen tarinan innoituksena ovat olleet koululaitoksissa koetut pieksämiset ja nöyryytykset. Täysin norjalaista syntyperää olevan Dahlin vanhemmat halusivat poikansa saavan parhaana pitämänsä koulutuksen englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. Sieltä selvittyä […]
Teppo Paulasto: Pitkäaikainen huvitukseni on ollut kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden tai merkkihenkilöiden elämäkertojen lukeminen. Muistelmat eivät samalla tavoin viehätä, ne tarjoavat tekijälleen tilaisuuden selittää asiat parhain päin ja harjoittaa pahimmillaan grandioottista pönötystä, menneiden urotekojen muistelua, mitätöidä jälkeentulevia sukupolvia tai erittää huonosti verhottua kitkeryyttä riittävän tunnustuksen puutteesta. Tähän kykenevät jostain syystä vain vanhat miehet. Kohteensa […]
Seija Kerttula Luin lähes henkeä pidättäen viime vuonna ilmestyneen Natascha Kampuschin kirjan 3,096 Days (Penguin, 2010), jossa hän kertoo yli kahdeksasta vuodestaan kidnappaajan vankina. Kiinnostuin Kampuschista, kun näin hänen tv-haastattelunsa, sillä hänestä huokui epätavallista sisäistä voimaa. Selvänäköisesti kirjoitettu kirja muistuttaa monia kirjallisuuden klassisia selviytymistarinoita, kuten Robinson Crusoeta. Samalla se tuo mieleeni suomentamani Oliver […]
Arto Vaahtokari Varokaa kaikki Särön tekotaiteenystävät, sillä aion kirjoittaa musikaalista Katri Helena, jonka ensi-iltaa olin katsomassa täpötäydessä Helsingin kaupunginteatterissa. Tunnelma oli lämmin – konkreettisestikin, koska talon ilmastointi tuntui temppuilevan. Musikaali jakaantuu kahteen näytökseen, jossa ensimmäisen pääosassa ovat Katri Helenan tunnetuksi tekemät iskelmät. Toisessa näytöksessä, yllätyksellisesti, draama nousee esiin oltuaan ensimmäisessä melko piilossa. Musikaalin alku on […]