Mari Laaksonen: 1. ensimmäisen tavun paino todellisuudessa kokenut jedi tietää vain äärimmäisen vähän toiston jälkeen vielä vähemmän sana asettuu voimaan skywalker menee suoraan läpi lukemattomista aukoista ei käänny näin moni mielisyyksistämme toteutuu vain vähän
Kategoria: Runous
Mari Laaksonen: 1. hämärässä eteisessä nimi ei ole sana sinä olet sinä mutta sana ei ole kukaan vieras keittiössä sinäkö siinä vieras olohuoneessa siinäkö sinä ulkona on tilaa loputtomiin näen vieraani kaikissa vieraissa
1.
Pääsky kulkee kanssani samaa matkaa, reittiä. Rantapajukon reunaa.
Harmaankeltaista savipeltoa. Kun on marraskuu
on kuin marraskuu. Eikä kumpikaan ylitä tummaa järvenselkää.
On tavallaan kiinni, enemmän maassa kuin ilmassa.
W/ord on maamme ensimmäinen lavarunouteen keskittynyt festivaali. Kolmipäiväisen ohjelmistonsa aikana festivaali esittelee Suomen sekä Ruotsin kiinnostavimmat nimet räpin, runouden ja spoken wordin parista.
Teppo Paulasto: Sain Arto Mellerin (1956- 2005) kootut runot 40- vuotislahjaksi: tunsin ennalta miehen tuotantoa heikosti, eikä mitään suurta tärähdystä tapahtunut kirjaa lukiessa. Romanttisen bardirunouden aika olisi kai ollut kauan aiemmin. Tai sitten runoja olisi pitänyt lukea kannabissätkä huulessa ja Jimi Hendrix taustalla ulvoen, että suurten sanojen ryöppyävä paljous olisi tuntunut välttämättömältä. Palasin lukemaan Melleriä, […]
Teemu Helle: Muovin kukkia on asetelma erilaisia muotoja, joiden pinnat ja kulmat kasvavat kaupungiksi. Tarinoita jotka vievät grillijonoista sateen juoksuhautoihin, vahtivat liikennevaloina ja kolisevat ohi raitiovaunuina. Kun kaikelta puuttuu suunta, on suuntana baari. Juho Niemisen Muovin kukkia -runoteoksen (Helsinki-kirjat, 2010) takakansiteksti on uskollinen sisällölle. Teoksen runot tunnustavat rakkauttaan Helsinkiin, ja kuten rakkaudessa usein, kulkija […]
Särön runoilloissa aktiivisesti esiintyneen Teppo Paulaston esikoisrunokokoelma Ajomies (ntamo) on ilmestynyt. “Ihmisten puheen rytmiä tavoitteleva, matalaksi tuunattu ääni. Runominä toikkaroi kulisseista näyttämölle, vetää tai on vetävinään maton altaan, ikään kuin olisi tullut sinne vahingossa. Runoja niille, jotka runoutta lukevat, ja niillekin, jotka eivät lue. Kohtaamisia ja lähtöjä, poistettuja kohtauksia ja samaistumista suurmiehiin.” Lisätietoja […]
Veera Antsalo: The prose poem has an enormous potential to be suggestive in its own way. It can function as an unmetaphorical, hard, objective image. It’s a completely different way of proceeding, a pipeline into the way the brain works when one stops filtering things through consciousness. The prose poem doesn’t need a meaning, […]
Teemu Helle: Lyhyt ja oikeastaan yksinkertainen kysymys. Ja siihen voi vastata näinkin lyhyesti ja yksinkertaisesti: jo pelkästään siksi, että on olemassa sellainen runoteos kuin Pääskynen ja lepakko (Otava 2009), jonka on kirjoittanut Pauliina Haasjoki. Vielä tiivistetymmin: Runoutta kannattaa lukea, koska mainitsemastani teoksesta löytyy Äärimmäisyydet-niminen runosarja. Kolme runoa. Kolme huomiota niistä, yksi kustakin. 1. Pienin […]
Anne Mölsä: Testaa, mitkä ovat kirjallisen urasi kompastuskivet. 1. Millaista on runojesi kieli? A. Synkkää. Kyykäärmeet kietoutuvat jalkojeni ympärille, maa kuhisee epäpyhää elämää, kuolleiden äitien rinnoista heruu hapanta maitoa ja avaruudessa lentää verinen meteoriitti. B. Filosofista. Heideggerin poeettiset kirjain-asennot tartuttavat joksikin-tulemisen dialektiikkaa ja post-postmoderni nainen virtaa fenomenomaalisen sirpaloitumisen, “olla”. C. Herkkää. Mitä muuta […]