Tietokirjailija Jukka Laajarinne tunnustelee esseessään kirjallisuuden paljastavia ja peittäviä ominaisuuksia. Essee on julkaistu ensimmäisen kerran Särön numerossa Avoin sielu.

Tietokirjailija Jukka Laajarinne tunnustelee esseessään kirjallisuuden paljastavia ja peittäviä ominaisuuksia. Essee on julkaistu ensimmäisen kerran Särön numerossa Avoin sielu.
Kirjoittajakursseilla, joita vedän, saatan joskus sanoa: kirjoittakaa sielusta mainitsematta sanaa sielu. Tai kirjoittakaa rakkaudesta, Jumalasta, kauneudesta mainitsematta niitä. En ole paha ihminen, vaikka käskenkin ihmisiä sensuroimaan hyvää tarkoittavia sanoja. Kirjoittajat ymmärtävät pian – jos eivät ole jo aiemmin oivaltaneet – että sielun on tihkuttava rivien välistä ottaakseen lukijan haltuunsa. Paljas, avoin sielu tuodaan tekstissä parhaiten […]