Keskiajalla Euroopan valtasi tanssitaudiksi kutsuttu omalaatuinen tila, joka sai ihmiset tanssimaan päiväkausia, jopa kuolemaansa asti. Selityksiä on haettu reumaattisesta tulehduksesta ja torajyvämyrkytyksestä, mutta usein ilmiö on kuvattu massapsykoosiksi. Sosiologi Robert Bartholomew on muistuttanut, että tanssimanian kaltaisia ilmiöitä ei pitäisi niin kevyesti luokitella psykiatriseksi tilaksi. Jälkikäteinen lokerointi irrottaa ilmiöt niiden paikallisesta kontekstista eikä ota huomioon sitä, kuinka merkittäviä ovat kulttuurisesti ehdollistetut sosiaaliset roolit meille oudoksuttavalta näyttävässä käyttäytymisessä. Kenties sadan vuoden päästä antropologit ja sosiologit yrittävät selvittää wc-paperimeemien syvintä arvoitusta ja miettiä, miksi tästä viruksesta tuli kuukausiksi ainoa sisältö ihmisten puheissa ja mediassa.
Pyhä Vitus, tanssitaudista parantava pyhimys, saisi luoda suopean katseensa myös koronan sivuepidemiaan: joukkohysteriaan sekä erilaisiin pätemistä, lokerointia ja yksinkertaistuksia uhkuviin puhumisen tapoihin.
Nykyajan tanssitaudit eivät johda ihmisiä sätkyttelemään holtittomasti Strasbourgin torille. Koronaepidemian viraalisuus on myös digitaalista. Käsite ”viraali” – viruksen tavoin erittäin nopeasti erityisesti internetissä leviävä viesti, kuva, video, meemi tai muu ilmiö – juontuu lääketieteestä ja mikrobiologiasta. Virus tunkeutuu isäntäsoluun, jossa sen perintöaines monistuu, ja virus lähtee leviämään tytärsolujen kautta. Viraalisuutta tutkinut Hannu Salmi kirjoittaa, kuinka lähes mikä tahansa ilmiö voi verkossa muuttua nopeasti tarttuvaksi ja leviäväksi. Sen taudinkantajina toimivat ihmiset, jotka jakavat viestejä eteenpäin algoritmien kiihdyttäessä infektiota varmistaen, että kapula ojennetaan suopeille vastaanottajille ja potentiaalisille uudelleenjakajille. Elämme koronakuplassa: mitä enemmän klikkailemme koronauutisia, sitä enemmän niitä meille myös jaetaan. Hämmentävän suuri osa ihmisistä saa ”uutisensa” sosiaalisesta mediasta, ja sekä siellä että somen ulkopuolella koronapuhe pullistelee suuntiin, joilla on hyvin vähän tekemistä itse koronaviruksen ja sen lääketieteellis-sosiaalisen todellisuuden kanssa. Kiintoisaa onkin, kuinka ihmisten puheissa kyseinen pöpö tarjoaa loputtoman varannon mahdollisuuksia esittää itsensä ja oma sisäryhmänsä moraalisesti ja älyllisesti toisia yksilöitä, ryhmiä tai kokonaisia kansakuntia parempana.
Suomessa, tuossa maanläheisyyden ja arkijärkisyyden puurontuoksuisessa kohdussa, uskotaan, että moraalisuus on rauhallisuutta, järkevyyttä ja yhteen henkeen puhaltamista. Hysteria ja huolettomuus vellovat muualla, me suomalaiset itse olemme tyyniä kuin järvenselät, selvitämme faktat, noudatamme hallituksen suosituksia, pysyttelemme kotona läppärin ja säilykeruokien kanssa ja tsemppaamme terveydenhuoltohenkilöstöä sosiaalisessa mediassa. Kun tasavallan presidentti ilmoittaa, että virus on vakava asia ja kehottaa kansalaisia yskimään hihaansa, ihmiset kiittelevät viisasta valtiojohtoa. Pelkästään käyttämällä ilmaisua ”vakava asia” saa itselleen kunnioitusta ja ainakin suojautuu noitavainoilta. Ihmistä, joka toteaa jonkin olevan ”vakava asia” ei voida syyttää hysteerikoksi, mutta häntä ei myöskään voida syyttää rikoksista kauheimmasta: siitä, ettei ottaisi koronaa vakavissaan.
Yksilötasolla koronapandemia taittuu luokittelujen välineeksi kuten kaikki aseet, joita ihmisten käsiin on koskaan annettu. Suomalaisessa somessa kaikki kirjoittajat itse edustavat kotona etätöitä tekevää, hallitusta kuuntelevaa järkevää minuutta, joka ostaa kaupasta varastoon vain sen mitä tarvitsee. Jossain tuolla muualla haahuilevat paniikin vallassa oleva Hysteerinen Toinen, joka kantaa kotiinsa kilokaupalla vessapaperia ja lietsoo kauhua Facebook-ryhmissä, sekä Välinpitämätön Toinen, joka ei kuuntele viranomaisten ohjeita ja itsensä eristämisen sijaan katoaa ovesta tarpeettomalle kävelylle ulkoilmaan heti, kun hallituksen silmä välttää. Talvisodan henkeä puhalletaan yhteisestä lampusta, ja rintamakarkurit ruoskitaan. Facebookissa taivastellaan älykääpiöitä, jotka jonottavat ostoskeskuksen avajaisissa ämpäreitä. Meidän kaikkienhan piti eristäytyä yhdessä, yhteisen hyvän eteen!
Kysyin italialaiselta mieheltäni, korostetaanko italialaisessa lehdistössä jatkuvasti kansakunnan yhteistoimintaa. Vastaus oli naurunpyrskähdys. Sikäläinen lehdistö on virittynyt alleviivaamaan sitä, kuinka kaikki muut maat katsovat ylöspäin Italian pyristelyjä pandemiaa vastaan ja ottavat heistä mallia. Ma Jian puolestaan kirjoittaa The Guardianissa, kuinka kiinalaiset viranomaiset ovat kehottaneet toimittajia korvaamaan negatiiviset sisällöt koskettavilla tarinoilla etulinjassa taistelevista ammattilaisista. CGTN:n propagandadokumentissa The Lockdown: One Month in Wuhan kuvataan urheita lääkäreitä ja hoitajia, jotka vaivojaan säästelemättä taistelevat viruksen taltuttamiseksi – samalla kun muistetaan moneen kertaan korostaa, että henkilökunnalla on ruokaa syötäväksi. Viestinnän luonne ei tunnu aukeavan länsimaiselle yleisölle, vaan kiiltokuvamainen uutisointi, joka saisi Neuvostoliiton propagandajaostonkin vihreäksi kateudesta, kirvoittaa kommenttikentässä lähinnä tunteellisia kiitoksia sinnikkäille kiinalaisille.
Palattuani kotiini Hollantiin viimeisellä lennolla ennen Suomen rajojen sulkemista sain tilaisuuden tutkailla amsterdamilaisessa hotellissa, kuinka briljantisti nohevat hollantilaiset olivat pikabrändänneet hotellinsa vastuullisuuden kehdoksi. Pandemian aikaan asiakasystävällisyyttä ja hyvää palvelua ovat himmennetyt valot ja taustamusiikittomuus, käsidesipullo heti vastaanottotiskin edessä sekä buffet-aamiaisen vaihtuminen hansikoiduin käsin ojennettuihin aamupalapaketteihin, jotka vierailijoita kehotettiin nauttimaan omassa huoneessaan. Näin taiteillaan vastuullisuuden haastavan agendan kanssa tyylikkäästi. Yrityksen on välitettävä vaikutelma siitä, että tietää faktat ja toimii niiden mukaan, ei tavoittele pelkästään voittoa tai lyhytnäköistä omaa etuaan muulla tavoin, kantaa kortensa yhteiseen kekoon. On tehtävä selväksi, että kaikki toimenpiteet tehdään siitä huolimatta, että itsellä ja omalla bisneksellä ei ole kerrassaan mitään osuutta tämän vihulaisen tuhotöissä. Kaikki tämä on vieläpä suoritettava tavalla, joka ei ole liian ilmeistä bonuspisteiden kalastelua.
Sosiologia ja antropologia ovat osoittaneet, että riskien havaitseminen ja tulkinta on sidoksissa sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, ja ystävillä, perheellä, kollegoilla ja viranomaisilla on suuri vaikutus siihen, kuinka riskeihin reagoidaan. Psykologian professori Paul Slovic kirjoittaa, että tieteellisellä näytöllä on erittäin vähän mahdollisuuksia saada muutettua ihmisten riskiarvioita, koska yksilöiden alkuperäiset käsitykset riskistä ovat muutosvastaisia. Slovicin mukaan asiantuntijoiden riskiarvioissa korostuu tietyn uhkan aiheuttama kuolemanvaara, rivikansalaiset taas havainnoivat riskejä eritoten niin sanotun uhkatekijän kautta: mitä tuntemattomampi, uudempi ja vaikeammin havaittava uhka on ja mitä pidemmällä viiveellä sen aiheuttama vahinko tulee, sitä enemmän ihmiset haluavat, että riskejä rajoitetaan viranomaisten tiukoilla säädöksillä. Koronauutisoinnista huomaamme, että liian tieteelliset ja epävarmuutta korostavat analyysit eivät houkuttele lukijaa – homeiset professorit pysyköön sivussa, kun eturivissä seisoo Vastuullinen Hallitus, joka suojaa meidät kaikki. Slovicia mukaillen juuri ihmisten psykologinen reaktio uhkiin on syynä siihen, että poliitikkoja vaaditaan tekemään jotakin. Aina tämä ”jotakin” ei välttämättä edes ole lääketieteellisessä mielessä ollenkaan järkevää.
Somen kautta voimme ottaa koronan näennäisesti haltuun ja asettua toimijaksi suhteessa siihen. Tunnemme kantaneemme kortemme kekoon, kun jaamme käsienpesuohjeita ja vetoomuksia pysyä sisätiloissa. Voimme kokea moraalista ylemmyyttä tuomitsemalla toisia ja jakamalla hyvän tahdon eleenä yleisen mielialan kohotukseksi hilpeitä videoita parvekkeillaan laulavista italialaisista. Voimme kokea olevamme osa suurta koronaa vastaan taistelevaa yhteisöä. Kuitenkin käyttäytyminen verkon maailmassa on aivan eri asia kuin käyttäytyminen ulkomaailmassa, ja ihmisen puhe siitä, miten hän toimii, korreloi hämmentävän vähän sen kanssa, miten hän todellisuudessa käyttäytyy. Ihminen on kävelevä paradoksikimppu. Hän pitää kasvoillaan hengitysmaskia ja hieroo jatkuvasti käsillä silmiään.
David Roberts argumentoi, että korona aiheuttaa aivan uudenlaisen haasteen Donald Trumpin kaltaiselle autoritääriselle johtajalle, koska näkymätön uhka ei taivu syytetyn penkille vihan kohteeksi yhtä helposti kuin yksittäinen henkilö tai kansakunta. Trump on puhunut ”Wuhanin viruksesta” tai ”Kiinan viruksesta”, mutta kutsu toisenlaiselle diskurssille on huuhtoutunut jopa republikaanipuolueen rannalle: huolenpito ja yhteisvastuullisuus.
Ehkä juuri tässä on se hyvä, mitä pandemiasta on ammennettavissa: orastava aidon yhteisvastuullisuuden aika. Koronavirus on liitettävissä ihmisten kestämättömään toimintaan maapallolla, mikä tulee jatkossakin aiheuttamaan haasteita globaalille terveydenhuollolle ja tuotantoketjuille. Suuren linjan kollektiivinen pohdinta ja muutos vie aikaa, mutta se, että läntinen maailma kehottaa toinen toisiaan istumaan hetken aikaa paikoillaan ja miettimään muita ihmisiä oman napansa sijaan, lienee hyvä ensiaskel. Voimme vain pestä käsiämme ja toivoa, että Pyhä Vitus on edelleen asemissa.
Lähteet:
- Bridgewater Associates. Assessing the Coronavirus. YouTube -video. 4.3.2020
- CGTN. The Lockdown: One Month in Wuhan. YouTube -video. 28.2.2020
- Donaldson, L.J., Cavanagh, J., Rankin, J. (1997). The Dancing Plague: A Public Health Conundrum. Public Health, 111(4), 201-204. https://doi.org/10.1038/sj.ph.1900371
- Forsius, A. Pyhä Vitus, tanssitautisten ja vuoteenkastelijoiden parantaja. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/st_vitus.html
- Ma, J. Xi Jinping has buried the truth about coronavirus. The Guardian, 26.2.2020
- Moilanen, U. Pakko tanssia! Keskiajan tanssiepidemiat Euroopassa. 14.3.2020 https://kalmistopiiri.fi/2020/03/14/pakko-tanssia-keskiajan-tanssiepidemiat-euroopassa/
- Roberts, D. The moral logic of coronavirus: Why helping people victimized by forces outside their control is a good idea. Vox. 17.3.2020. https://www.vox.com/science-and-health/2020/3/17/21180256/coronavirus-covid-19-trump-response-bernie-sanders-moral-logic
- Salmi, H. (2018). Viraalisuus -kulttuurihistoriallinen näkökulma. Niin&Näin, 1, 71-79.
- Shaikh, A. Coronavirus Is Our Future. TED -talk. YouTube -video. 11.3.2020
- Slovic, P. (1987). The Perception of Risk. Science, 236(4799), 280-285. doi:10.1126/science.3563507