Riittää kun jokin liikahtaa

Seitsemän veljestä on mielestäni Aleksis Kiven teoksista paras. Jo aloitus on vastaansanomaton: jämäkkä, ehdoton ja myös maalauksellinen, mutta silti teksti hengittää jo ensimmäisestä lauseesta. Puhumattakaan itse tarinasta, joka on syvällinen kuvaus suomalaisesta mielen ja luonteen laadusta. Kiven kieli on herkullista, ja se luo nopeasti vahvoja mielikuvia. Veljesten kehitystarina on samalla hyvää runoutta, joka soi. Voisin kuvitella, että joku neropatti tekee siitä vielä oopperan, ellei sitä ole jo tehty.

Sanat ovat Iikka Forssin, joka tekee poikkeuksellisen komeata työtä Lahden kaupunginteatterissa. Forss on yksi sukupolvensa taitavimmista näyttelijöistä, terävä ja analyyttinen tulkitsija, mutta suurelle yleisölle jokseenkin tuntematon, kiitos median, jonka tutka ei enää yllä pääkaupungin teatteritarjontaa ja kotimaisia televisiosarjoja edemmäksi.

Forssin henkilökuva julkaistiin Särö-lehden numerossa 2-3/2007, ja nyt sen voi ahmia täällä, Särön blogissa. Olemme aloittaneet sivustolla uuden osion, Särössä julkaistua. Tervemenoa Iikka Forssin maailmaan!

Toivottajana Eija