Teemu Helle: Muovin kukkia on asetelma erilaisia muotoja, joiden pinnat ja kulmat kasvavat kaupungiksi. Tarinoita jotka vievät grillijonoista sateen juoksuhautoihin, vahtivat liikennevaloina ja kolisevat ohi raitiovaunuina. Kun kaikelta puuttuu suunta, on suuntana baari. Juho Niemisen Muovin kukkia -runoteoksen (Helsinki-kirjat, 2010) takakansiteksti on uskollinen sisällölle. Teoksen runot tunnustavat rakkauttaan Helsinkiin, ja kuten rakkaudessa usein, kulkija […]
Tekijä: Jussi Lahti
Arto Vaahtokari: Svenska Österbottens litteraturförening -niminen yhdistys julkaisee Vaasassa ilmestyvää kirjallisuus- ja kulttuurilehteä Horisont. Ja suhteellisen kauan onkin julkaissut, sillä ensimmäinen numero ilmestyi jo vuonna 1954. Lehti sisältää novelli- ja runokatkelmien lisäksi arvosteluja ja kirjallisuusesseitä. Kurkistetaan vastailmestyneeseen numeroon 1–2/2012. Vaasalaistuneen, alun perin ruotsalaisen Martin Karlssonin uusin runoteos on vielä valmisteilla, mutta lehteen […]
Särön runoilloissa aktiivisesti esiintyneen Teppo Paulaston esikoisrunokokoelma Ajomies (ntamo) on ilmestynyt. ”Ihmisten puheen rytmiä tavoitteleva, matalaksi tuunattu ääni. Runominä toikkaroi kulisseista näyttämölle, vetää tai on vetävinään maton altaan, ikään kuin olisi tullut sinne vahingossa. Runoja niille, jotka runoutta lukevat, ja niillekin, jotka eivät lue. Kohtaamisia ja lähtöjä, poistettuja kohtauksia ja samaistumista suurmiehiin.” Lisätietoja […]
Ulla Ora: Taide voi ruokkia taidetta. Siitä kertoi runoilija Kristiina Wallin, joka vieraili muutama viikko sitten Kotkan runoklubilla. Hän luki runoja tuoreesta kokoelmastaan: Kaikki metrit ja puut ja kertoi kirjoittamisesta. Wallin toi esille valokuvaaja Jan Kailan tanssijakuvat, jotka ovat omakohtaisen kokemuksen lisäksi vaikuttaneet hänen runoihinsa. Runoillan jälkeen aloin miettiä, miten toisen tekemä taide on vaikuttanut […]
Matti Itkonen: Sisäisen kokemuksen esitteleminen voi reaalistua runona tai valokuvana. Yrjö Jylhäkin lienee tuijottanut sisimpäänsä ja sanallistanut viehtymyksensä urheiluun, eritoten nyrkkeilyyn. Silloin syntyi kaunis ylistys fyysisyydelle sekä 1930-luvun ajankuvalle: kokoelma Viimeinen kierros ilmestyi vuonna 1931. Jylhä oli arvatenkin selvillä tunteistaan ja synnyinmaansa kunnioituksesta. Tosin on myös kuviteltavissa, että Jylhän säkeissä helkkyy lukuisten muidenkin ihmisten suomalaisuusrakkaus. […]
Seija Kerttula: Lapsena luin kamalasti kirjoja. Menin kirjastoon kerran viikossa ja lainasin 10 kirjaa. Olin tyhmyyksissäni kerran kysynyt kirjastonhoitajalta, montako kirjaa saa lainata kerralla. Hän näytti epätietoiselta, mutta lopulta sanoi, että 10. Sen jälkeen kuljin ympäri kirjastoa 10 kirjan pinon kanssa ja jos löysin paremman kirjan kuin pinossa olevat, vaihdoin sen huonoimman ehdokkaan tilalle. […]
Veera Antsalo: The prose poem has an enormous potential to be suggestive in its own way. It can function as an unmetaphorical, hard, objective image. It’s a completely different way of proceeding, a pipeline into the way the brain works when one stops filtering things through consciousness. The prose poem doesn’t need a meaning, […]
Arto Vaahtokari: Sirius Teatern ja Teater Mars ovat tuottaneet Universum-teatteriin uuden ruotsinkielisen version Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit. Esitys on saanut nimekseen På friarstråt (suom. Kosiomatkalla). Kiven alkuperäistekstin on kääntänyt uudelleen Niklas Groundstroem, ja teoksen on ohjannut Juha Hurme. Todellakin, käännös on uusi, vaikka alkuperäistekstille on pysytty tyylillisesti uskollisena tässäkin versiossa. Ensimmäisen käännöksen teki Per […]
Jani Vuolteenaho: Ensimmäistä päivää New Delhissä. Tämä nurkka Jawaharlal Nehru Universityn kampusalueella on paikka, johon tunnen tulleeni heitetyksi: minä ja tämä maailmankolkka on satunnaisuuksien sanelema yhtälö. Tunne on sanojen tavoittamaton, ei negatiivinen, enemmän kutkuttava. Sitä paitsi itse olen tänne itseni omasta vapaasta halustani järjestänyt. Hotellirotan on astuttava ulos kadulle itseä etsimään. Lähtiessä Suomessa maalailtiin […]
Teppo Paulasto: Näyttää siltä kuin pitkällinen vääntö esikoisrunokirjan kanssa olisi päättymässä julkaisuun. Näyttää vahvasti siltä, sanon, enkä puhu täsmällisemmin, koska sopimusta ei ole tehty, ja koska minulla on taipumusta taikauskoon. Kirja olisi voinut ilmestyä hiukan eri näköisenä ja eri kustantajilta jo viime tai toissa vuonna. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio oli käsissäni syksyllä 2005. Yhtään alkuperäistä […]