Mark Mallon kirjoitti Särön verkkosivuille 23.8. pitkän kommentin liittyen ajankohtaiseen kysymykseen siitä, onko kulttuurilehden sopivaa julkaista kenen tahansa henkilön, tässä tapauksessa Timo Hännikäisen, kirjaesseitä tai esitellä lukijoille hänen kirjojaan journalistisilla perusteilla, riippumatta hänen persoonastaan, poliittisesta toiminnastaan ja aiemmista sanomisistaan. Mallon analysoi tekstissään paheksuntaa, jota Särön toimitus sai julkaisujen vuoksi muiden kirjallisuusalan lehtien toimittajilta, ja pohtii kulttuurin, tieteen ja journalismin alalla vallitsevaa ilmapiiriä laajemminkin.
Mallonin teksti on herättänyt sosiaalisessa mediassa ilahduttavan paljon pohdintaa aiheesta ja sen vierestä.
Kirjallisuuskentällä asiaa kommentoi blogissaan vasemmistolaisen kulttuurilehti Kulttuurivihkojen päätoimittaja Elias Krohn.
“Hännikäinen ei ole meille aikoihin kirjoituksiaan tarjonnut, joten emme ole joutuneet niiden julkaisemistakaan pohtimaan. Yleisesti ottaen linjamme on näiltä osin sama kuin Särölläkin: teemme julkaisupäätökset journalistisin kriteerein ja ensisijaisesti tarjottujen kirjoitusten sisällön perusteella, ei kirjoittajan perusteella. Sama koskee arvioitavien kirjojen valintaa”, Krohn toteaa.
“Tuntematta tarkemmin Särölle lähetettyjen viestien taustoja tai yksityiskohtia voin sanoa, että itselleni ei tulisi mieleenkään lähetellä toisten kulttuurilehtien päätoimittajille paheksuvia tai painostavia viestejä heidän kirjoittajavalinnoistaan. Sellaiset asiat eivät kuulu minulle. Ja jos muutoin haluan harjoittaa mediakritiikkiä, teen sen julkisesti, päivänvalon kestävästi, en epämääräisin yksityisviestein. Tähän mennessä mediakritiikkini on aina suuntautunut vain omaa lehteäni isompiin julkaisuihin.”
Krohnin mielestä jotakin on vinossa, jos kulttuurin alan toimijat kokevat joutuvansa pelkäämään työpaikkojensa tai apurahojensa puolesta puolustaessaan Hännikäisen kirjaesseen julkaissutta Säröä – olivatpa työpaikat tai apurahat oikeasti uhattuna tai eivät.
“Kulttuuri ja taide perustuvat ajattelun ja ilmaisun vapauteen, vaikka toki se on tärkeää muussakin inhimillisessä toiminnassa. Jos ihmiset eivät kulttuurialoilla uskalla ilmaista ajatuksiaan, niin missä sitten?” Krohn kysyy.