Kertakäyttömuovia?

Teemu Helle:   Muovin kukkia on asetelma erilaisia muotoja, joiden pinnat ja kulmat kasvavat kaupungiksi. Tarinoita jotka vievät grillijonoista sateen juoksuhautoihin, vahtivat liikennevaloina ja kolisevat ohi raitiovaunuina. Kun kaikelta puuttuu suunta, on suuntana baari. Juho Niemisen Muovin kukkia -runoteoksen (Helsinki-kirjat, 2010) takakansiteksti on uskollinen sisällölle. Teoksen runot tunnustavat rakkauttaan Helsinkiin, ja kuten rakkaudessa usein, kulkija […]

Kielikakkanen

Teemu Helle:   Mitä enemmän lukee, sitä enemmän niitä huomaa. Ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän niitä varoo. Kielikakkasia, nimittäin. Kielikakkaset ovat eräänlaisia aivopieruja – vahinkolaukauksia, jotka eivät sinällään haise tai tule ilmoille kovin suurina meluhaittoina, mutta niiden olemassaolo aiheuttaa epämiellyttävän tunteen, poskien punoituksen, satunnaisen virkayskänkin. Niitä tapaa siellä täällä, mm. aikakauslehdissä (edellä oleva esimerkki […]

Miksi lukea runoutta?

Teemu Helle:   Lyhyt ja oikeastaan yksinkertainen kysymys. Ja siihen voi vastata näinkin lyhyesti ja yksinkertaisesti: jo pelkästään siksi, että on olemassa sellainen runoteos kuin Pääskynen ja lepakko (Otava 2009), jonka on kirjoittanut Pauliina Haasjoki. Vielä tiivistetymmin: Runoutta kannattaa lukea, koska mainitsemastani teoksesta löytyy Äärimmäisyydet-niminen runosarja. Kolme runoa. Kolme huomiota niistä, yksi kustakin. 1. Pienin […]

Muuttuvatko käsitykset?

Teemu Helle:   Kirjailija Tommi Melender kirjoittaa Parnasson (nro 5/2011) kolumnissaan jotakin hyvin olennaista kirjallisuuden funktioista. Kirjallisuuden lukemiselle voi olla eri syitä, eri kirjoille voi olla erilaisia tarkoituksia itse kullekin: joku ottaa kirjan käteen ajanvietteeksi, joku etsii kenties hyvää tarinaa tai toista ulottuvuutta, uudenlaista maailmaa. Jotkut lukevat rentoutuakseen tai viihtyäkseen. Jotkut taas nimenomaisesti eivät halua […]

Tapani Lehtisen rankka maailma

Teemu Helle   Tunnelma Oopperatalon sateesta ja kosteudesta tummentuneet seinät, pressuilla ja vanerilla peitetyt ikkunat ja aukiolle jäänyt sekalainen roska ja suoranainen jäte olivat vielä harmaassa aamussa kuin toisesta maailmasta, jonka ei halunnut uskoa olevan totta. Maailma Tapani Lehtisen elämässä. Ilmastonmuutoksen kourissa Helsinki on muuttunut lähes jätemaaksi, jättiläismäiseksi kaatopaikaksi, jossa vielä hengissä olevat elämät vaeltavat […]

Muusa

Teemu Helle: Luen parhaillaan Tuukka Hämäläisen Kirosäkeet-teosta (Idiootti 2010) jossa raotetaan verhoja 20 uuden suomirockin sanoittajan pään sisään. Kirja on nautinto, se on erittäin suositeltava. On jännittävää lukea miten jokin sanoitus on syntynyt sävellykseen, kumpi oli kulloinkin ensin: muna vai kana, sävel vai sanat, millainen suhde kirjoittajalla onkaan kirjoittamiseen ja kirjoittajana itseensä ja kuinka käsitykset […]

Herätys unikeot!

Teemu Helle: Kuten uutiset jankkaavat, ollaan vaalien alla. Epäselviä, kipeitä, ahdistavia, huvittavia, itkunsekaista naurua herätteleviä ja kuselta maistuvia lupauksia. Postiluukut rämähtelevät vuorokauden ympäri, kun lentolehtisiä tungetaan sisuksiin, syötetään uskomuksia ja sanoja. Tavaksi muodostunut joka-aamuinen sanomalehden lukeminenkaan ei onnistu ilman, että jonkun ehdokkaan ärsyttävästi hymyilevä lärvi vie ruokahalun sivun kokoisella vaalimainoksella. Onneksi näitä kinkereitä ei ole […]

Omistushaluinen

Teemu Helle: Kirjallinen sairaskertomus, osa 2. Olen hämmennyksissäni, yksinäinen ja epävarma. Saatan olla vapaapäivällä, tai palkkatöistäni juuri kotiin tullut, väsynyt ja piristystä kaipaava. Kenties huvittuneisuus, jopa hersyvä nauru voisi olla paikallaan. Tai ehkä sittenkin kaunis ja ilmava lause kuten Vargas Llosalla tai Bernhardin metron vakaudella eteenpäin kulkeva proosa, jossa vähän väliä pysäkit kiinnittävät huomion johonkin […]

Sairaskertomus

Teemu Helle: Aluksi huomautus: tätä ei ole kirjoitettu kirjallisuuskritiikiksi vaan vain yksittäiseksi tunnoksi, huomioksi lukukokemuksen jälkeen.   Kirjan nimi kirjoitetaan kannessa pienellä: haavikko-niminen mies. Ihmettelen, ettei kirjan kirjoittajan nimeä kirjoiteta isolla.   MAUNO SAAREN kirjoittama, Otavan kustantama, paljon kohua sisälmyksillään nostattanut ääreisbiografia Paavo Haavikosta on moniaalle rykivä nystyrä. Toisaalta se antaa virkistävää päivitystä itselleni sinänsä […]