”Tänä keväänä suomeksi julkaistu Lauri Järvilehdon tietokirja Konemieli on julkaistu tuoreeltaan englanniksi nimellä The Machine Mind. Suomi-englanti-konekäännöksen ja äänikirjan englanninkielisen koneäänen ansiosta teos on kansainvälisen yleisön saatavilla merkittävästi tavanomaista nopeammin”, Tammi tiedottaa.
The Machine Mind on Tammelle ”pilottihanke, jossa kokeillaan, millaisia mahdollisuuksia uudet tekoälytyökalut avaavat tietokirjallisuuden tekijöille ja kustantajille kansainvälistymisen tueksi”.
Järvilehto toteutti konekäännöksen DeepL-käännösohjelmalla, ja englanninkielisen äänikirjan luenta toteutettiin hyödyntämällä ElevenLabs-äänimalleja. Kustantamon sivuilla mainitaan myös kannen kuvituksen tekijäksi tekoäly.
Keskitytään tässä kääntämiseen: Kykeneekö tekoäly todella jo näin sujuvasti käännöstyöhön, joihin yleensä vaaditaan vuosien koulutusta, nyanssien tajua ja eri kulttuurien kontekstien ymmärtämistä? Mahtaako englanninkielinen teksti olla yhtä sujuvaa kuin ammattikääntäjän jäljiltä – ja tarvitseeko sen kustantajan mielestä sitä ollakaan, jos ensisijaisena tavoitteena on julkaisun nopeus?
Tammen tietokirjallisuuden kustantaja Kati Lampela vakuuttaa Särölle sähköpostitse, että tekoälyllä käännettyjä kirjoja koskevat kustantamossa samat kielelliset laatustandardit kuin muitakin käännöskirjoja.
Miten englanninkielisen konekäännöksen laatu ja sujuvuus on siinä tapauksessa varmistettu? Onko esimerkiksi englannin kielen natiivipuhuja tarkistanut sen?
”Kirjailija ja ammattikääntäjä ovat oikolukeneet ja kielenhuoltaneet tekstin, tarkistaneet terminologian ja kielen sujuvuuden ja kokonaisuuden toimivuuden. Kirjailija ja kielen ammattilaiset arvioivat käännösnäytteitä työn eri vaiheissa. Käännöstyön editoinnissa oli siten vahva ihmisen työpanos”, Lampela vastaa, nimiä mainitsematta.
Myös äänikirjan luentaa ja viimeistelyä työstettiin Lampelan mukaan usean ihmisen voimin. Kirjan kannen suunnittelu ja toteutuskin on graafisen suunnittelijan käsialaa; kirjan kansikuva on tekoälyn luoma.
Tammen tiedotteessa tai kirjan tiedoissa tätä usean ihmisen työpanosta ei ole mainittu sanallakaan. Yleisölle, eli kirjan mahdollisille ostajille ja lukijoille, voi helposti syntyä käsitys, että tekoäly voisi tällä hetkellä tuottaa sellaisenaan julkaisukelpoisen käännöksen kokonaisesta tietokirjasta.
Kysyimme Tammelta vielä, onko harhaanjohtava vaikutelma haluttu luoda tarkoituksella.
”Tällaista vaikutelmaa ei ole haluttu tarkoituksella luoda. Käännös on faktisesti tehty tekoälyn avulla, mutta tekoälyllä tehtyä käännöstä ihmiset ovat editoineet ja hioneet”, vastaa Tammen kotimaisen kauno- ja tietokirjallisuuden Senior Brand Manager Jaakko Mikkola.
Oikoluku ja kielenhuolto ovat kustannustoiminnassa tärkeitä osa-alueita, joilla valmiin teoksen lauserakenteet, kieli ja terminologia viimeistellään sujuviksi. Oikolukijoita tai kielenhuoltajia ei ole tapana mainita kirjan tiedoissa tekijöiden roolissa, kuten ei kustannustoimittajiakaan, vaikka kustannustoimittajan vaikutus kirjaan on usein hyvinkin merkittävä.
Sitä, minkä verran työtunteja käännöksen editoimiseen on kulunut, tai minkätasoista editointi ylipäänsä on ollut, ei kustantajan vastauksista tai sivuilta käy ilmi. Onko tekoälykäännöksen muokkaaminen ollut käytännössä oikolukua, kustannustoimittamista vai koko tekstin uudelleenkirjoittamista?
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kirjallisuuden kääntäjien jaostoa edustava Saana Rusi avaa asiaa Särölle.
Rusi toteaa, että konekäännökset ovat kirjallisuuden kääntäjälle lähinnä riesa. Ammattisuomentajien kokemusten mukaan ihmisen on muokattava tekoälyn käännösjälkeä hyvin voimakkaasti ja käännettävä tekstiä suureksi osaksi alusta pitäen uusiksi.
”Käännöstiede tuntee niin kutsutun interferenssin vaikutuksen: lähdekielen rakenteet, ilmaisut tai sanavalinnat voivat jäädä näkymään käännökseen. Konekäännösten kanssa interferenssin vaara tulee kaksinkertaisena – sekä lähdetekstistä että konekäännöksestä. Työ siis lähinnä hidastuu, kun käännettävän tekstin lisäksi kääntäjän pitää lukea ja arvioida koneen käännös. Vasta tämän jälkeen hän pääsee aloittamaan. Silti kääntäjä voi jäädä helpommin valmiiksi annettujen vaihtoehtojen vangiksi, vaikka ne olisivat epäidiomaattisia, virheellisiä tai kömpelöitä”, Rusi kuvaa.
”Tekoälyn kieli on tyypillisesti epäluontevaa ja tönkköä. Tämä johtuu sen toimintaperiaatteesta: tekoäly arpoo sanoja peräkkäin sen perusteella, mikä on yleisintä ja todennäköisintä kieltä. Tämä tietenkin kaventaa keskipitkällä aikavälillä kirjallista ilmaisua ja ajattelua. Yksikään teksti ei sitä paitsi ole mitään ’puhdasta’ informaatiota; käytetäänhän asiapitoisessa tietokirjallisuudessakin paljon kerronnallisia tyylikeinoja, joiden kääntäminen edellyttää ihmisen kerryttämää ammattitaitoa.”
”Tutkimuksissa on todettu, että konekäännöksen jälki – ihmisen editoimanakin – on saanut lukijoilta huonommat arviot kuin sama teksti ihmisen kääntämänä. Teksti on sanastollisesti köyhempää, ja siinä on vieraan kielen rakenteita ja ilmaisua. Laatu siis vaarantuu”, Rusi kiteyttää.
Werner Söderström Osakeyhtiön toimitusjohtaja Timo Julkunen korostaa Tammen tiedotteessa, että tekoäly ei korvaa ihmistä, vaan tehostaa ihmisen ajattelua ja kyvykkyyttä.
Tämähän kuulostaa hyvältä. Miksi emme haluaisi pystyä tekemään työtämme nopeammin ja paremmin? The Machine Mind -teoksen kohdalla tekoäly on kuitenkin korvannut – tai sen annetaan ymmärtää korvanneen – kääntäjän, kansikuvan tekijän ja äänikirjan lukijan. Käännösprosessia tekoälykäännös ei oletettavasti ole vauhdittanut, vaan päinvastoin hidastanut.
Kysyimme Tammelta, millä tavalla tekoäly on tässä pilottiprojektissa ”tehostanut ihmisen ajattelua ja kyvykkyyttä”. Kati Lampela ei vastannut kysymykseen, vaan toisti maininnat ihmisen vahvasta työpanoksesta prosessissa.
Kenties ajattelun tehostamisella tarkoitetaankin tässä tapauksessa julkaisunopeuden kasvattamista? Timo Julkunen sanoo tiedotteessa, että suomalaisen kirjan kansainvälistämiseen saattoi aiemmin kulua kuukausia, ellei vuosia, kun taas nykyään asiatekstistä on mahdollista tehdä käännöstyökalujen avulla ammattimainen käännös huomattavasti nopeammin.
SKTL:n kirjallisuuden kääntäjien jaoston Saana Rusi ei näe asiaa samalla tavalla:
”Teknologian tulisi aina palvella ihmisten tarpeita ja hyvinvointia. Ilmeisesti konekäännöksen tarkoitus tässä tapauksessa oli voittaa aikaa. Todellisuudessa kääntäjä voidaan buukata ennakoivasti siihen hetkeen, kun käsikirjoituksen tiedetään valmistuvan. Kirja ilmestyi suomeksi tammikuussa ja englanninnos nyt huhtikuussa – kovin montaa viikkoa ei olisi menetetty, vaikka työn olisi tehnyt ihminen ilman konekäännöstä”, Rusi arvioi.
”Jos konekäännöksiä sitä paitsi koskevat samat laatustandardit kuin muitakin julkaistavia kirjoja, kääntäjä voi olla aika ahtaassa paikassa. Ajallisia ja rahallisia resursseja on konekäännöksen myötä vähemmän, mutta käännökseltä odotetaan samaa laatua kuin ennenkin.”
Toimitusjohtaja Julkusen mukaan uudet tekoälyratkaisut avaavat suomalaiselle kirjallisuudelle – etenkin ajankohtaisaiheita käsittelevälle tietokirjallisuudelle – aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tavoittaa kansainvälisiä yleisöjä.
Monesti kirjojen kansainvälistämispyrkimykset toimivat yksinkertaistetusti niin, että kustantamot teettävät kirjasta esimerkiksi englanninkielisen näytekäännöksen, synopsiksen sekä koosteen kirjan saamista arvioista ja ottavat yhteyttä ulkomaisten kustantamoiden kirjallisuusagentteihin. Agentit saattavat tarjotun näytekäännöksen ja muiden tietojen pohjalta kiinnostua teoksesta ja neuvotella käännössopimuksen toiselle kielelle. Tämä resursseja vaativa prosessi on yleensä pitkä ja epävarma.
The Machine Mind -pilottiprojektissa kansainvälisyydellä tunnutaan tarkoittavan sitä, että kirjasta on saatavilla englanninkielinen tekoälykäännös. Se laajentaa lukijakuntaa Suomessa ja ulkomailla asuviin ihmisiin, jotka eivät osaa suomea. Tämä voi olla toki kokeilemisen arvoinen tapa löytää uusia yleisöjä. Pelkkä käännöksen olemassaolo ei kuitenkaan takaa sitä, että yleisö löytää kirjan, vaan tarvitaan kustantamon ja kenties kirjailijankin markkinointiponnistuksia kohdekielellä.
Entä onko nimenomaan tietokirjallisuutta mielekästä konekääntää?
”Kirjallisuudella on vaara polarisoitua, jos lajityyppejä aletaan jakaa eri kasteihin, joista osalle välttää tekoälykäännös”, Saana Rusi huomauttaa. ”Konetuotoksille saattavat siten altistua eniten vaikkapa nuortenkirjojen, viihdekirjallisuuden tai tietokirjallisuuden lukijat, vaikka kaikki lajityypit ansaitsevat hyvän ja ilmeikkään suomennoksen.”
Pilottihankkeessa voidaan nähdä merkittäviä loogisia ja eettisiä ongelmia, joista yksi on tekijyyden häivyttäminen taustalle. Kun tekoälystä tulee isäntä ja ihmisestä sen palvelija, koulutettujen ammattilaisten hoidettavaksi jää mekaaninen korjaus- ja tarkistustyö, jolla on varsin vähän tekemistä inhimilliselle ajattelulle ainutlaatuisen nyanssien ymmärtämisen kanssa.
Saana Rusi nostaa esiin tekijänoikeuskysymykset:
”Kääntäjä on vaarassa menettää osan jo valmiiksi pienistä tuloistaan, jos hän ei saa enää lainauskorvauksia teoksistaan – korvaukset maksetaan tekijänoikeuksien haltijalle. Tässä mielessä konekääntäminen on myös tekijänoikeudellinen ongelma.”
”Tekoälykäännätyksen nykyinen olematon hinta kannattaa myös ehdottomasti kyseenalaistaa. Ilmastokatastrofin edetessä on selvää, että teknologiayhtiöt eivät maksa ulkoisvaikutuksista reaalihintaa. Tekoälyn kehittäminen ja käyttö vaativat valtavasti sähköä, jäähdytysvettä ja halpatyövoimaa, ja teknologiayritykset tekevät niillä lähinnä tappiota. Jos teknologiayritysten hinnoittelu on muutaman vuoden päästä toisenlaista ja kansainvälinen lainsäädäntö on muiden muassa ilmastolakien ja tekijänoikeuksien osalta kehittynyt niin, että tekoälysovellusten käyttö muuttuu huomattavasti kalliimmaksi, tekoälykäännöksille ei jää välttämättä jäljelle edes taloudellisia perusteita.”
”Tekoälyä on myös koulutettu tekijänoikeuksin suojatulla materiaalilla ilman korvauksia tai tekijöiden lupaa. Lisäksi verkon disinformaatio saastuttaa tekoälyn vastauksia.”
Onko pilottiprojektille näillä näkymin luvassa jatkoa, Jaakko Mikkola?
”Kuten todettua, The Machine Mind on pilottihanke, joka valikoitui kirjan aihe ja kirjallinen tyyli huomioiden. Kustantamossa arvioimme pilottihankkeen tuloksia eri näkökulmista ja otamme siitä opit talteen. Näitä oppeja hyödynnetään, mikäli jatkossa tulee eteen sellaisia hankkeita, joihin tämä työprosessi on tarkoituksenmukainen ja toimiva”, Mikkola muotoilee.