Etusivulle
0,00 €
J.Tapio
Rahulikke Jõule ja Head Uut Aastat
Tuomaan päivä, jouluvalmistusten viimeiset kiireiset ajat – ja sitten vihdoin rauhoittuminen, hiljentyminen joulunviettoon.
Kirjallisuus on täynnään erilaisia joulukertomuksia, eri aikakausilla ja eri ympäristöissä syntyneitä. Perinteisin lienee sellainen tyyppi, jossa joulun syvin olemus on jossakin vaiheessa pahasti hakusessaan. Joulun henki ikään kuin antaa odottaa laskeutumistaan.
Anni Kohvakka
Monika Fagerholmin ja Martin Johnsonin kirjoittama Meri. Neljä lyyristä esseetä vuodelta 2012 on kaunis ja harmoninen pieni esseekokoelma – omaperäisyydessään kuin meren huuhtoma kuulas helmi viime aikoina ilmestyneiden kirjojen joukossa.
Asko Sahlbergin suomentama kokoelma koostuu neljästä lyyrisestä esseestä, jotka ovat Katastrofi, Pinnan alla, Labyrintti ja Yksinäisyys. Jokaista yhdistää meren teeman lisäksi melankolian tunnelma.
Vilma Panula
Tämä on ylistys abstraktin maalaustaiteen todelliselle pioneerille František Kupkalle (1871-1957).
Kupkan Kosmisen Kevään piilo, mikro- ja makrokosmoksen todennus, kulman takana tapahtuva
sulattava säteiden alkuperä, stimuloiva voima, jääkiteiden kiinteys ja laskeutuvan kevään hengen
kukkea, revittelevä hehku, ja hahmo?
Johanna Paaso
”She takes malicious pleasure in correcting other people’s mistakes.”
– sanan vahingonilo esimerkkilause sanakirjassa (suomi–englanti)
Kukahan sanakirjatoimittajalla oli mielessään, kun valitsi tämän esimerkkilauseen? Voisiko se olla toimittajan omaelämäkerrallista ainesta, ympyröitävissä puhekuplaan?
Kirjojen sivuille jättää moni ihminen jälkiä, vaikka kannessa ei lukisi ainuttakaan nimeä. Jos päätyy kustannustoimittajaksi, kuten minä, valitsee samalla tämän positiivisen näkymättömyyden.
Särön ”Oi Iran” -niminen numero siirtyi Suomen itsenäisyyspäivänä Helsingin, Porvoon ja Berliinin kautta Tallinnan kirjapainoon. Painoaika on kaksi viikkoa – eli numero saataneen lukijoiden käsiin hyvissä ajoin ennen joulua.
1.
Pääsky kulkee kanssani samaa matkaa, reittiä. Rantapajukon reunaa.
Harmaankeltaista savipeltoa. Kun on marraskuu
on kuin marraskuu. Eikä kumpikaan ylitä tummaa järvenselkää.
On tavallaan kiinni, enemmän maassa kuin ilmassa.
Kalevi Jäntin Rahasto nuorten kirjailijain tukemiseksi myöntää tänä vuonna kolme 16.000 euron suuruista palkintoa. Palkintolautakunta perustelee päätöksiään seuraavasti:
Tutustuin pari viikkoa sitten Philippe Jaroussky -nimisen ranskalaisen kontratenorin (s. 1978) levytyksiin. Kontratenorit ovat mieslaulajia, jotka laulavat korkealla, naisellisella äänellä, vähän kuin entisaikain kastraattilaulajat. Kastraatio kiellettiin vuonna 1870, mutta nykyisen laulutekniikan ansiosta korkean miesäänen saavuttamiseksi ei enää tarvita tuota epäinhimillistä toimenpidettä.
W/ord on maamme ensimmäinen lavarunouteen keskittynyt festivaali. Kolmipäiväisen ohjelmistonsa aikana festivaali esittelee Suomen sekä Ruotsin kiinnostavimmat nimet räpin, runouden ja spoken wordin parista.
Huomasin sen vähän aikaa sitten omasta lähes kiukkuisesta äänensävystäni: ”No mitä? (nyt taas!)” Kumppani kysyi ruokaa laittaessaan jotain, jotain sellaista kuin että missä se suola on. Olin tietokoneellani, työpöydän ääressä, parin metrin päässä. Yritin keskittyä kirjoittamiseen. Me asumme yksiössä, eikä minulla ole työhuonetta (eikä olisi varaakaan sellaiseen).