Mitä konkari saa nanowrimosta?

Anne Leinonen: National Novel Writing Month eli NaNoWriMo on kuukausi, jonka aikana on haasteena kirjoittaa 50 000 sanaa pitkä romaani. Tavoite on suomalaiselle melko kunnianhimoinen ja haasteellinen, sillä tempaus on lähtöisin Yhdysvalloista, ja englannin kielessä moinen sanamäärä ei ole artikkelien ja prepositioiden vuoksi niin iso urakka kuin mitä se on suomalaisille. Tekstin laadulla ei ole […]

Me sivistymättömät

Tuukka Hämäläinen: Peruskoulu on Suomessa velvollisuus. Yhdeksän luokkaa on pakko opiskella kaikkia yleisimpiä kouluaineita. Jotkut todella jättävät opintonsa tähän ja valittavat sitten, kun eivät saa muuta kuin ”paskahommia”. Toiset jatkavat lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Kummassakin vaihtoehdossa heille kuuluu yhä tiettyjä pakollisia opintoja. Vaikkei lukiosta jatkaisikaan ydinfyysikoksi tai Svenska Teatterin kassalle, kuuluvat fysiikka ja ruotsinkieli yleissivistykseen. […]

Pienuuksien pääväylällä

Hannimari Heino: ”No semmosii joiden ohi me vaan mennään eikä huomata”, kuvailee Sylvia, 8-vuotias kirjoittajapajalainen, kun mietimme yhtenä keskiviikkoiltapäivänä, mitä ovat pienuudet. Suuruudet nyt kaikki tuntevat, mutta pienuudet? Mistä voisi aloittaa pienen suurentamisen, näkymättömän näkemisen? Takki niskaan, ovesta ulos ja sata metriä oikealle kaupunginpuistoon. Ja sitten se pakollinen, näkökentän hetkeksi tukkiva, kivettyjen askelmien päässä pönöttävä […]

29 riivaajaa eli miten iskeä kirjaimiin tulta?

Eija Mäkinen: Sanatko käyvät tarpeettomiksi? Mihin sitten sijoitetaan se mikä on rivien välissä? Stanislaw Jercy Lec Olen sanatyöläinen, kirjainten riivaama nainen. Jo 30 vuotta olen elättänyt itseni naputtamalla 29 kirjaimesta erilaisia versioita. Helppoa se ei ole ollut, olenhan koko aikuisikäni työskennellyt freelancerina. Vapaana, sanovat jotkut. Hullut, eivät tiedä sanan todellista merkitystä. Mutta jääköön kauhukokemusten kuvailu […]

Kirjoitusryhmä avartaa – perusta sinäkin sellainen

Seija Kerttula: Törmäsin joskus kesällä 2007 ilmoitukseen muuta kuin fiktiota kirjoittavien (jotenkin sana ”tietokirjallisuus” tuntuu rajoittavammalta käsitteeltä kuin ”non-fiction”) ryhmästä Corkin pääkirjastossa ja päätin rohkaistua osallistumaan. Tämä toi elämääni mielenkiintoisia tuttavuuksia ja ulottuvuuksia. Kirjoitusryhmän oli juuri perustanut taiteellinen, avaramielinen ja idealistinen amerikkalaisprofessori Alana, joka oli kolmisen vuotta sitten muuttanut Yhdysvalloista läheiseen taiteilijoiden suosimaan Kinsalen pikkukaupunkiin […]

Valituslaulu

Petri Pietiläinen: Kun päivät menee kello 8-18 kulttuurityössä, pitäisi sitten illalla jaksaa kirjoittaa omia juttuja. Kotiovi takana kiinni. Heps vaan ja kirjoittamaan, tekstiä tulee niin kovin paljon, niin hyvää ja niin helposti, tai ainakin niin toivoisi. Aina ei jutut mene kuin televisiossa. Välillä sitä istuu ja istuu, ja tietokone on kasassa edessä, eikä viittis avata […]

Maailmat häviävät, ja minä vain kirjoitan muuta

Tiina Raevaara: ”Inspiraatio” on termi, joka monen mielestä kuuluisi kiellettyjen ilmausten listalle. Joskus ennen vanhaan, kauan kauan sitten, olipa kerran kirjailijoita, jotka saivat salaperäisiä, keuhkokuumeen kaltaisia inspiraatioita ja kirjoittivat niiden voimin mestariteoksia luostarissa tai muuten vain kolkossa ja hämärässä paikassa, vankilassa ehkä. Nykyäänhän monet kirjailijat eivät suostu puhumaan inspiraatiosta: ammattikirjailija kirjoittaa täyden työpäivän kellontarkasti, oli […]

Ja sitten me luimme Hesseä

Tiina Lehikoinen JA SlTTEN ME LUIMME HESSEÄ Kuten radion ja tv:n kirjallisuusohjelmissa ja kirjamessujen mainoksissa usein toistellaan, kirjojen maailmat kasvavat kiinni lukijaan. Lukija ei vain seuraa ulkopuolelta tapahtumia ja naureskele sivuilla hypähteleville henkilöhahmoille, vaan pureutuessaan tarinaan hän hengittää tekstin kanssa samaan tahtiin. Kirjat kirjoittautuvat muistoihimme ja muuttuvat kollektiiviseksi muistiksemme. Jos meiltä kysytään, miltä suomalainen yhteiskunta […]

Terveiset Granadasta: Kirsi Kunnas sai Lorcan kuulostamaan Lorcalta.

Anne Dougan: Runouden kääntämisen ylistyslaulu Häpeäkseni minun on tunnustettava, etten takavuosina uhrannut montakaan ajatusta intohimoisesti ahmimieni proosa- ja runoklassikoiden suomentajille. En edes aina tiedostanut, etteivät esimerkiksi Dostojevskin tai Baudelairen käsissäni kuluneet teokset olleet näiden herrojen alkuperäistekstejä. Kääntämisopintojani edeltävänä aikana en siis pahemmin vaivautunut pohdiskelemaan lukunautintoni mahdolliseksi tehneen suomentajan arvokasta työtä. Tänä päivänä osaan tuntea suunnatonta […]

Tukossa taas… eli pakko kirjoittaa Picassosta

Sanna Saastamoinen: Vastikään olen kohdannut ongelman, johon lähes jokainen luovaa työtä tekevä joutuu aina silloin tällöin törmäämään — tukoksen. Alkoiko se älyn jumittumisesta, käden velttoudesta, ikävästä kritiikistä vai ihan vain yleisestä uupumisesta? Tiedä häntä. Näin jälkeenpäin katsottuna tukkeutuminen kehittyi pikkuhiljaa: tekosyitä, välttelyä, häpeää, vähättelyä… Tämän kaltainen nihkeily vaikuttaa ajattelun ja työkyvyn lisäksi myös ruumiiseen, fysiikkaan. […]