Koskettava kuolemantanssi, piinaava perunkirjoitus

Kriitikko Suvi Aholalta kuoli isä, Kati-Annika Ansakselta saman ikäinen isoäiti. Ansaksen esseekokoelma Päätöstili (Avain, 2024) on sarja henkilökohtaisia, tunnustuksellisia tekstejä poisnukkuneesta läheisestä. Ahola pohtii arviossaan modernin kuoleman outoutta, työläyttä ja makaabereja puolia.

Pintaraapaisuja sielun kammareissa

Jyri Vartiaisen kolmiosaisen, kaikkiaan lähes 600-sivuisen Kootut runot -teossarjan (ntamo, 2021–2024) perussävy tempoilee haudanvakavan apollonisen kontemplaation ja yllättävistä rinnastuksista kumpuavan viiston huumorin välillä, kirjoittaa Miikka Laihinen arviossaan.

Kirjailija löysi sisältään luolaeläimen

Saara Turunen on naiskirjailijan elämästä kertovissa romaaneissaan edennyt raskauteen ja äitiyteen. Hyeenan päivät -romaanissa lapsen saaminen on eksistentiaalinen kriisi ja pitkien pohdintojen tulos. Suhtautuminen perheen perustamiseen on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä paljon, kirjoittaa Suvi Ahola arviossaan.

Yksin, olosuhteiden keskellä yksin

Joni Langin runokokoelman luonnosmaiset, epätarkoiksi jätetyt hahmot paikantuvat järjestäytyneen yhteiskunnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen katvealueille, kirjoittaa Miikka Laihinen. Kritiikki on julkaistu alun perin Särön numerossa Muoto ja merkitys (nro 49–50) joulukuussa 2023.

Kolumbialainen nadaismi etsii vapautta väkivallan keskeltä

Kerrostalo sateessa -uutuusantologian esittelemä runosuuntaus on ottanut vaikutteita dadaismista ja Kolumbian sotilasdiktatuurista. Suomennokset ovat enimmäkseen onnistuneita, mutta välillä liian kiinni alkutekstissä, kirjoittaa kriitikko, suomentaja Janne Löppönen. Kritiikki on julkaistu alun perin Särön numerossa Muoto ja merkitys (nro 49–50) joulukuussa 2023.

Hyvän ja pahan tällä puolen

Fríða Ísbergin dystopiaromaani Merkintä on vaikuttava kuvaus valvontayhteiskunnasta, terapiakulttuurista ja medikalisaatiosta, kirjoittaa Jani Saxell. Kritiikki on julkaistu ensi kerran joulukuussa 2023 Särön numerossa Muoto ja merkitys (49–50).

Kuolemaa kurkotellen

Tarita Ikosen intiimissä, mielenterveysteemaa käsittelevässä runokokoelmassa itsetuhoisuuden vastavoimana on kirjoittaminen. Lukukokemus on vaikea, kirjoittaa Tuuli Kunnas. Kritiikki on julkaistu alun perin Särön numerossa 47–48.