Etusivulle
0,00 €
Kulttuurilehdistön ei pitäisi alistua taiteilijoiden tai kulttuurin palvelijaksi, vaan uskaltaa sanoa suorat sanat niin päättäjille kuin kirjallisuusväellekin, kirjoittaa liettualaisen Literatūra ir menas -kulttuurilehden päätoimittaja Gytis Norvilas.
Essee on julkaistu ensi kerran Särön Liettua maailmojen välissä -numerossa (nro 43-44, ilmestynyt lokakuussa 2021). Suomennos: Sini Katainen.
Mitä on yhteiskunnallinen masennus ja millaisena se kuvataan nykykirjallisuudessamme? Sisko Savonlahden ja Tuomas Kokon sukupolviromaanien henkilöillä on kaikki resurssit ulottuvillaan, mutta heitä vaivaa mahdollisuuksien menettämisen äärimmäinen pelko, kirjoittaa väitöskirjatutkija Jaakko Vuori. Essee on julkaistu ensi kerran Särön Alakulo-numerossa (nro 40-41) vuonna 2020.
Utopiat luovat toivoa paremmasta maailmasta, ja dystopiat voivat tarjota konkreettisia vastarinnan malleja. Solarpunk motivoi realistisella ratkaisukeskeisyydellään, kun taas spekulatiivisessa fiktiossa visioidaan mitä jos -skenaarioiden seurauksia yhteisöille ja yksilöille. Samuel Butlerin Erewhon, H. G. Wellsin Aikakone, Margaret Atwoodin Orjattaresi ja George Orwellin Vuonna 1984 ovat kaikki esittäneet tulevaisuudesta hurjia visioita, joista osa on toteutunut – onko kirjailijoissa siis ennustajan vikaa? Kirjailija Johanna Sinisalon essee on julkaistu ensi kerran Särön Hyvännäkijä-numerossa (nro 42) joulukuussa 2020.
Kun perinteinen ensyklopedisti käsitteli luontoa kielenä, hänen kaunokirjallinen vastinparinsa kohdistaa huomionsa itse kieleen – sen rajattomiin mahdollisuuksiin harhauttaa, kätkeä ja tärkeillä. Millaisia kaunokirjallisia tietosanakirjoja on olemassa?
Masennus voi olla lohdutonta ja pimeää. Melankolia puolestaan on popmusiikin ja kirjallisuuden näkökulmasta ovia avaava, lohdullinen ja ihmisiä yhdistävä voima, joka pitää sisällään toivon ja uudet mahdollisuudet.
Kirjallisuuspalkintojen raadit työskentelevät suljettujen ovien takana. Raatien valitsemat palkintoehdokkaat ja voittajat herättävät aika ajoin kiivaita keskusteluja sekä mediassa että lukijoiden keskuudessa. Mitä kirjallisuusraadeissa tapahtuu, ja miten niiden valintoihin tulisi suhtautua?
Kritiikin piirissä self-helpiä ei huomata juuri lainkaan, vaikka sen lonkerot ulottuvat joka puolelle kirjallisuuden kentällä. Kriittinen, suppea katsaus vuoden 2020 itseavun kirjoon paljastaa, että uusi kirjallisuuslajihybridi on syntynyt, kirjoittaa kriitikko Vesa Rantama.
”Jotta elämällä voi olla rytmi, on siinä oltava toistoa. Jotta elämässä olisi jatkuvuutta, on niin ihmisen kuin ympärillä sykkivän maailmankin toistuttava, alettava aina uudelleen”, kirjoittaa Jukka Laajarinne.
Hyvänkin puolella oleva yhteiskunnallinen liikehdintä voi vaarantaa taiteenvapauden, esittää kirjailija Marko Hautala. ”Koska kulttuuripiirit ovat mielellään sorretun asialla, niillä on heikko vastustuskyky täysin suhteellisuudentajuttomillekin vaatimuksille.”
Kirjailija Elina Sana työskenteli Särön Oder-residenssissä helmikuussa 2020 WSOY:n kirjallisuussäätiön tuella tutkimassa holokaustin merkitystä ja rasismin nousua nyky-Saksassa ja Euroopassa. Frankfurt an der Oderin kompastuskivet, juutalainen hautausmaa ja rakennusten seiniin kirjoitetut kannanotot pakottavat kuuntelemaan historiaa ja ottamaan siitä opiksi. (Kuvat kirjoittajan.)