Etusivulle
0,00 €
Iida Rauman romaani Hävitys (2022, Siltala) on kuvaus rakenteellisesta väkivallasta, joka kohdistuu lapsiin, mutta läpäisee koko yhteiskunnan ja ulottuu aina kieleen saakka, kirjoittavat sosiologian tutkija Mari Kuukkanen ja filosofian tutkija Jaakko Vuori.
Hallituksen koronapoliittiseen linjaan kriittisesti suhtautuvia tutkijoita on Saksassa irtisanottu, leimattu ja vaiennettu. Kärkipoliitikot väittävät tiukan koronakurin perustuvan ”oikeaan tieteeseen”, jättäen huomiotta epidemiologiseen näyttöön perustuvat tutkimukset eri interventioiden tehosta. Tilanne on absurdiudessaan uhka demokratialle, esittää talouspsykologian professori Oliver Hirsch helmikuussa 2022 Särölle kirjoittamassaan esseessä, jossa avaa myös oman kriittisyytensä taustoja. (Suomennos: Anne Kilpi)
Puolalainen kirjailija Radosław Wiśniewski esittää olennaisia kysymyksiä Venäjän presidentistä esseessään, joka on kirjoitettu Krimin miehityksen jälkeen ja julkaistu ensi kerran Wiśniewskin esseeteoksessa vuonna 2018. Esseen on puolasta suomentanut Tapani Kärkkäinen.
Kirjoittajan ja suomentajan pyynnöstä Särö lahjoittaa tekijänoikeuskorvauksen ja käännöspalkkion Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:lle.
Neuvostohallintoon turhautuneena ja pelkäämään kyllästyneenä Osip Mandelstam kirjoitti pilkkarunoja Stalinista. Kirjoitukset johtivat runoilijan karkotukseen ja köyhyyteen, mutta samalla hänestä tuli kuolematon, kirjoittaa esseisti Vladimir Jermakov. Alun perin Särön numerossa 45 julkaistun esseen on suomentanut Marja-Leena Mikkola.
Länsi-Kiinan Xinjiangin maakunnassa islaminuskoisen uiguurikansan tekoja, sanoja ja ajatuksia kontrolloidaan huipputeknologisen järjestelmän avulla. Epäilyttäviksi luokiteltuja kansalaisia lähetetään psykologisille keskitysleireille. Uutuuskirja osoittaa länsimaistenkin suuryritysten hyötyvän uiguurien sorrosta, jolle lähimmät vertauskohdat löytyvät tieteiskirjallisuudesta.
Miltä näyttää ja tuntuu totalitarismi? Millaisia piirteitä voidaan pitää sen ensimmäisinä varoitusmerkkeinä? Psykoanalyytikko Joost Meerloon mukaan myös demokraattisissa, vapaissa yhteiskunnissa on mahdollista ajautua huomaamatta totalitaristiseen ajatteluun. Talouspsykologian professori Oliver Hirsch esittelee Meerloon ajatuksia esseessään, joka on julkaistu ensi kerran saksalaisessa Club der klaren Worte -verkkojulkaisussa 4.1.2021. Suomennos: Anne Kilpi.
Viime aikojen rasismikohuissa on nähty, että antirasistinen aktivistiliike kohdistaa huomionsa eritoten puhetapoihin ja käsitteisiin. Kun rasismi toteutuukin eriarvoisten taloudellisten suhteiden välityksellä ja on vaikeammin hahmotettavaa, kielellisiä tabuja vartioiva aktivismi näyttää voimattomalta. Symbolisista teoista on siirryttävä konkreettisiin toimiin, esittää kirjailija Tuukka Sandström. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Kulttuurilehdistön ei pitäisi alistua taiteilijoiden tai kulttuurin palvelijaksi, vaan uskaltaa sanoa suorat sanat niin päättäjille kuin kirjallisuusväellekin, kirjoittaa liettualaisen Literatūra ir menas -kulttuurilehden päätoimittaja Gytis Norvilas.
Essee on julkaistu ensi kerran Särön Liettua maailmojen välissä -numerossa (nro 43-44, ilmestynyt lokakuussa 2021). Suomennos: Sini Katainen.
Mitä on yhteiskunnallinen masennus ja millaisena se kuvataan nykykirjallisuudessamme? Sisko Savonlahden ja Tuomas Kokon sukupolviromaanien henkilöillä on kaikki resurssit ulottuvillaan, mutta heitä vaivaa mahdollisuuksien menettämisen äärimmäinen pelko, kirjoittaa väitöskirjatutkija Jaakko Vuori. Essee on julkaistu ensi kerran Särön Alakulo-numerossa (nro 40-41) vuonna 2020.
Utopiat luovat toivoa paremmasta maailmasta, ja dystopiat voivat tarjota konkreettisia vastarinnan malleja. Solarpunk motivoi realistisella ratkaisukeskeisyydellään, kun taas spekulatiivisessa fiktiossa visioidaan mitä jos -skenaarioiden seurauksia yhteisöille ja yksilöille. Samuel Butlerin Erewhon, H. G. Wellsin Aikakone, Margaret Atwoodin Orjattaresi ja George Orwellin Vuonna 1984 ovat kaikki esittäneet tulevaisuudesta hurjia visioita, joista osa on toteutunut – onko kirjailijoissa siis ennustajan vikaa? Kirjailija Johanna Sinisalon essee on julkaistu ensi kerran Särön Hyvännäkijä-numerossa (nro 42) joulukuussa 2020.