Etusivulle
0,00 €
Miksi Ruotsin ja Suomen poliittiset toimenpiteet koronaepidemian aikana eroavat toisistaan niin jyrkästi? Mikseivät länsinaapurimme pelkää yhdessäoloa, vaan jatkavat elämäänsä miltei entiseen tapaan? Ylisukupolvisista sotakokemuksista juontuva pelko ja häpeä on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin, mikä näkyy kriisiaikana. Kirjoittaja Vienna Pynnönen on terveysjournalismista väitellyt valtiotieteiden tohtori, jonka tausta on evoluutiobiologiassa.
Mitä todellisuudelle tapahtuu, kun mielen rakenteet hajoavat? Entä silloin, kun yhteiskunnan moottori alkaa yskähdellä? Niin yksityinen kuin yleinen turvallisuudentunne voi olla parempi perustaa sattuman ja epävarmuuden kuin pysyvyyden varaan, esittää A-klinikkasäätiön KokeNet – mieli mukaan -hankkeen projektikoordinaattori ja kokemusasiantuntija Mikael Söderström omien masennuskokemustensa valossa. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Koronaepidemiasta käytävää yhteiskunnallista keskustelua ohjaavat monenlaiset tabut, joihin myös media on syyllinen, esittää biolääketieteen tutkija. Julkaisemme vieraskynäkirjoituksen poikkeuksellisesti nimettömänä kirjoittajan pyynnöstä. (Kuvitus: Lasse Rantanen.)
”Näin toimii meidän aikamme sensuuri. Ei pelätä enää isoaveljeä, vaan kaikkivaltiasta kuluttajaa.”
Ray Bradburyn syntymästä tulee elokuussa 2020 kuluneeksi sata vuotta. Hänen varhaisteoksensa Fahrenheit 451 syntyi aikalaistodistuksena 1950-luvun alun Yhdysvalloista. Samalla se ennakoi 2010–2020-lukujen maailmaa, jossa teknologia ja kaupallisuus jyräävät kirjallisuuden klassikot, ja jossa hyvää tarkoittavien ihmisten loukkaantumiset ja boikottikampanjat ovat tehneet palomiehistä kirjarovioiden sytyttäjiä. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Tekevätkö Suomen kymmenettuhannet kulttuuriyhdistykset ja eri alojen taiteilijat väärin vastaanottaessaan julkisia avustuksia, jotka ovat peräisin ”likaisista” veikkausvoittovaroista? Entä pitäisikö Särön tilaajien kokea huonoa omaatuntoa kärsimystä tuottavan järjestelmän ylläpitämisestä, josta on hyötynyt myös Veijo Baltzar? Ei tietenkään. Tällaisten johtopäätösten vetäminen olisi kuitenkin varsin helppoa.
Joskus sukellus kirjaan töksähtää ensin matalaan mutapohjaan, ja vasta pidemmällä vesi syvenee ja kirkastuu. Tämän kirjan kanssa kävi niin. Puhu hereille – kirjoituksia autismikirjolta on Runoyhdistys Nihil Interit ry:n ja Autismisäätiön kirjoituskutsun pohjalta koottu kokoelma autismikirjoa käsitteleviä ja suurelta osin autismikirjon henkilöiden itsensä kirjoittamia tekstejä. Esipuheessa ilmoitetaan, että kirjan tarkoitus oli antaa itse kirjoittaville autismikirjon […]
Kuten kaikki tekstilajit, myös taidekritiikki vaatii elääkseen uudistumista, kokeilevuutta ja moninaisuutta. Kokeellinen kritiikki on noussut viime vuosina uudelleen keskusteluun, mutta mitään konkreettista ei sen aseman kohentamiseksi ole juuri tapahtunut.
Kantaaottavuus, ironia ja toisteisuus myyvät nykytaiteessa. Itse teos on yhdentekevä, kun taidetta tärkeämmäksi on noussut sen teoreettinen ja poliittinen viitekehys, esittää taidemaalari Mika Vesalahti. Hän peräänkuuluttaa leikillisyyden ja tunnevoimaisuuden palauttamista kuvataiteeseen.
Neromyytin vuoksi miestaiteilijoiden moraalittomia tekoja on katsottu läpi sormien kautta aikain, esittää Arla Kanerva uutuusteoksessaan. Taiteen musta kirja jää analyysiltään kuitenkin ohueksi.
On vähättelevää laittaa ilmastoaktivistin ajattelu ja toiminta diagnoosien piikkiin, kirjoittaa Heidi Toivonen Maailman autismitietoisuuden päivänä.