Etusivulle
0,00 €
Englannin kielen suosiminen Suomessa ei ole todellista kansainvälisyyttä, vaan yhden kielen ja yhdenlaisen ajattelutavan valta-aseman pönkittämistä, esittää kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi. Suomenkielinen sivistysfilosofia ja periferioiden tutkimus auttaisivat meitä ymmärtämään ympäröivää todellisuuttamme nykyistä paremmin.
Helluntailaisten leirien hauskinta komediaa olivat ”missikilpailut”, joissa miespuoliset ohjaajat pukeutuivat naisiksi. Esitykset naurattivat kaikkia paitsi uskonyhteisöstä sittemmin eronnutta Markus Niemeä. Hän esittää sukupuolta, stereotypioita, komiikkaa ja valtaa käsittelevässä esseessään, etteivät miesten ja naisten komiikkaan päde samat hauskuuden mittapuut.
Puolalainen runoilija ja kuvittaja ariel rosé keskustelee eri maissa elävien ukrainalaisten kanssa heidän monesti kipeästä ja monimutkaisesta suhteestaan venäjän kieleen. Fragmentaarinen, rohkea essee on sukellus ukrainalaisen kulttuurin samanaikaisesti ikivanhoihin ja päivänpolttaviin kielikysymyksiin: kielen ulottuvuuksiin ja arvoon, pakollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen, monikielisyyteen ja identiteettiin.
Taiteen sananvapautta suojelevat laki ja kansainväliset suositukset. Mahdollisuus tahattomasta syyllistymisestä kulttuuriseen omimiseen kuitenkin aiheuttaa kirjoittajalle leimatuksi tulemisen pelkoa ja itsesensuuria, jotka itsessään murentavat sananvapautta, pohtii kirjailija, luovan kirjoittamisen opettaja Kati-Annika Ansas esseessään.
Populaarimusiikki ei pysty enää luomaan uusia, laajoja vastakulttuurin muotoja, vaan pikemminkin ”swiftieiden” kaltaisia yksittäisiin idoleihin leimautuvia faniyhteisöjä. Legendaarinen Oasis antoi aikoinaan lupauksen rockin kyvystä uudistaa kulttuuria. Yhtyeen paluu on silti yksi nostalgiatrippi muiden joukossa, kirjoittaa esseisti, suomentaja Tuukka Sandström.
Filosofi Susan Neimanin mielestä vasemmistolainen identiteettipolitiikka ei pohjimmiltaan ole vasemmistolaista, sillä se sivuuttaa valistuksen periaatteet eriarvoisuutta käsitellessään ja nostaa etusijalle vähemmistöjen kollektiiviset traumakertomukset. Esseisti, kriitikko Herman Raivion mukaan ihmisten arvioiminen ensisijaisesti identiteettiryhmänsä jäseninä on ongelmallinen ilmiö suomalaisessakin kulttuurikeskustelussa. Essee on julkaistu ensi kerran heinäkuussa 2024 Särön numerossa 52–53.
Pirkko Saision tuoreessa elämäkertateoksessa taidekoulutuksen epäterveet vallankäytön rakenteet paistavat läpi, kirjoittaa dosentti ja äänitaiteilija Taina Saarikivi. Taiteilijan neromyytti, läpinäkymättömät toiminnan kriteerit sekä mestareina pidettyjen opettajien karismaattinen valta vaikeuttavat epäasialliseen kohteluun puuttumista taidekorkeakouluissa ja voivat johtaa opiskelijoiden oikeusturvan horjumiseen.
Millainen kirjallisuusmaa on Slovakia? Tampereella asuva bratislavalaislähtöinen kirjailija Alexandra Salmela pohtii synnyinmaansa kirjallisen kulttuurin perintöä, kehitystä, kohuja, nykytilannetta ja tulevaisuudenkuvia. Essee on julkaistu alun perin maaliskuussa 2024 ilmestyneessä Särön numerossa Näkymiä Slovakiasta (nro 51).
Uusilla teknologioilla on kerta toisensa jälkeen potentiaalia luoda yhteiskunnille uudet, määräävät säännöt ja rakenteet. Tekoälyllä on kenties vielä suurempi vaikutus elämäämme kuin aiemmilla teknologisilla edistysaskeleilla – kuinka paljon sille tulisi antaa valtaa? Rokas Linkevičiusin essee on julkaistu alun perin liettuaksi Šiaurės Atėnai -kulttuurilehdessä.
CMX:n keulakuvan A.W. Yrjänän tuore Heliografi-soololevy kuulostaa fanin korviin aivan erilaiselta kuin Helsingin Sanomien ammattikriitikon – miksi? Kirjailija, säveltäjä Markus Niemi syväluotaa esseessään kriitikon valtaa ja kritiikin tehtävää.