Etusivulle
0,00 €
Kirjallisuuskriitikoiden väitetään usein nostavan esiin tuttaviensa teoksia, mutta toisaalta heiltä odotetaan esteellisyysasioissa äärimmäisen korkeaa moraalia, kirjoittaa kriitikko, esseisti Vesa Rantama. Välitetäänkö Suomen kulttuuripiireissä esteellisyydestä? Milloin on syytä jäävätä itsensä, jos arvioitavana ei ole sukulaisen, sydänystävän tai työkaverin teos?
Kielentutkija ja tietokirjailija Janne Saarikivi luki saksalaispoliitikko Sahra Wagenknechtin teoksen Yhteisöllisyyden manifesti ja pohti suhdettaan vasemmistolaisuuteen, hieman oikeistolaisuuteenkin.
Vitkastelua, viivyttelyä ja vetkuttelua pidetään luovan työn vihollisena. Aivot kuitenkin kaipaavat taukoja ja joutilaisuutta. Prokrastinaation hyviä puolia voidaan kuvata kotvimisen käsitteellä, esittää kirjailija ja kulttuuriantropologi Jenny Kangasvuo esseessään.
Suomalaisesta kokeellisesta runoudesta väitellyt kirjallisuudentutkija Miikka Laihinen esittelee taiteenlajia, joka monelle kirjallisen tai kuvallisen ilmaisun harrastajalle ja ammattilaisellekin on jäänyt vieraaksi. Mistä visuaalinen runous on peräisin, miten sitä pitäisi lukea ja mitä siitä voi saada irti?
”Kun eläimet käyttäytyvät lajilleen ominaisin tavoin, jotka hyödyttävät niiden ravinnon saantia ja jälkeläisten tuotantoa, puhutaan mieluiten vaistosta silloinkin, kun samankaltainen toiminta inhimillisessä maailmassa nähdään älyllisenä. Miten väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja ovatkaan olleet kaikkien muiden luonnonolioiden kuin Homo sapiensin omat kyvyt”, kirjoittaa kirjailija Leena Krohn esseessään.
Kahdeksan vuosisataa sitten eläneen persialaisen Rumin runot koskettavat nykylukijoita yhä kautta maailman. Rumin elämään vaikutti syvästi vaeltava mystikko Shams, joka oli runoilijalle paitsi hengellinen kumppani, mahdollisesti myös rakastettu, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Jussi Hanhivaara esseessään.
Kirjailija ja säveltäjä Markus Niemelle irtautuminen helluntailaisliikkeestä oli pitkä, ristiriitainen ja perinpohjainen prosessi, joka sai alkunsa taiteellisista ja tieteellisistä nautinnoista. Prosessin lopputulos – vapaus ajatella itsenäisesti ja vapautuminen uskonyhteisön kontrollista – toi mukanaan uudenlaisia ongelmia.
Suomen yliopistot ovat vakavassa kriisissä, kirjoittaa kulttuurisen äänentutkimuksen dosentti, äänitaiteilija Taina Saarikivi. Meillä tieteen vapautta ei uhkaa Yhdysvaltain tapaan autoritaarinen valtionjohto, vaan tulosohjaus sekä yrittäjyyttä ja markkinointia korostava eetos. Ruotsin opetusministerin mielestä tutkijoiden tulee voida olla ”vapaita, uteliaita ja hieman hankalia” yliopistojen alkuperäistä tarkoitusta vaalien – miksi tätä ei haluta Suomessa?
Jyrki Siukosen tietokirja käsittelee modernin taiteen vastaanottoa 1900-luvun alun Suomessa: maan kulttuuritoimittajat suhtautuivat avantgardeen tuolloin yksimielisen kielteisesti. Kuvataiteilija Mika Vesalahti vertaa analyysissään ajan ahdasta asenneilmastoa nykyaikaan todeten, että yleisöltä, kriitikoilta ja päättäjiltä puuttuu 2020-luvullakin rohkeutta ottaa uudenlaista taidetta vastaan.
Helsinkiläisen Q-teatterin parhaillaan esittämä sovitus Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta tuo ajattoman tarinan onnistuneesti nykypäivään, kirjoittaa esseisti ja suomentaja Tuukka Sandström. Vallankäytön mystifioinnin, sovituksen ja armon teemat tarjoavat nykykatsojalle osuvaa pohdittavaa.