Etusivulle
0,00 €
Millainen merkitys yhteiskuntajärjestelmällä on koronapandemian torjunnassa? Vaikka COVID-19 ei ole demokraattinen tauti, demokraattisen järjestelmän peruspilarina toimiva luottamus on paras lääke pandemiaa vastaan, esittää Markus Leikola globaalissa analyysissään. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Olga Tokarczuk kirjoittaa koronaepidemian ja eristäytyneisyyden seurauksista: nyky-Euroopan vahvistuneista rajoista ja pian koittavasta uudesta todellisuudesta. Nobel-kirjailijan esseen on puolasta suomentanut Tapani Kärkkäinen.
Koronavirukseen liittyvät tiedot, huhut, meemit ja pelot leviävät nopeasti internetissä. Taudin virtuaalisiin oireisiin kuuluvat muun muassa päteminen, ylemmyydentunne sekä lokerointi meihin ja muihin. Kaoottinen pandemia-aika voi silti lopulta muuttaa ihmiskuntaa parempaan suuntaan, kirjoittaa psykologian tohtori Heidi Toivonen. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Klassikkokirjallisuus ei synny tyhjiössä. Tuntematon sotilaskaan ei nojautunut ainoastaan kirjoittajansa havaintoihin sodasta, vaan keskustelee aikaisemman, jopa viihteellisen kirjallisuuden kanssa, toteaa Väinö Linnaan erikoistunut kirjallisuuden professori Yrjö Varpio. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
”Näin toimii meidän aikamme sensuuri. Ei pelätä enää isoaveljeä, vaan kaikkivaltiasta kuluttajaa.”
Ray Bradburyn syntymästä tulee elokuussa 2020 kuluneeksi sata vuotta. Hänen varhaisteoksensa Fahrenheit 451 syntyi aikalaistodistuksena 1950-luvun alun Yhdysvalloista. Samalla se ennakoi 2010–2020-lukujen maailmaa, jossa teknologia ja kaupallisuus jyräävät kirjallisuuden klassikot, ja jossa hyvää tarkoittavien ihmisten loukkaantumiset ja boikottikampanjat ovat tehneet palomiehistä kirjarovioiden sytyttäjiä. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen.)
Kun valkoinen toimittaja kirjoittaa rasismista, onko hänen tekstinsä perusteltua määritellä valkoisuuden ilmaukseksi? Entä tiedostammeko hyvän puolella kamppaillessamme, että saatamme alkaa muistuttaa pahaa vastapuoltamme? Maustetytöistä alkaneen harvinaisen hedelmällisen kulttuuridebatin keskiössä ovat ruskeus ja valkoisuus, valta ja uhriutuminen, rasismi ja antirasismi. (Kuvitus: Sanna Saastamoinen)
Kun Maustetytöt jäi syksyllä 2019 vaille Emma-ehdokkuuksia Tein kai lottorivini väärin -kappaleen demoversiossa esiintyneen rasistisen sanan vuoksi, raadilta ja yleisöltä jäi huomiotta, että kappale kertoo poikkeuksellisen tietoisesti jälkikoloniaalisesta taloudellisesta epätasa-arvosta. Mistä koko keskustelussa oli oikeastaan kyse?
Dystopiat ovat jälleen pinnalla. Mitä tämä kertoo maailmasta, jossa elämme? Essee on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Itä ja länsi (nro 37, 2019).
Tietokirjakritiikki on kirjoittamisen lajeista vaikein. Lehtien kulttuurisivujen palstatilan vähentymisen lisäksi ongelmana on puute osaavista kirjoittajista ja kriitikon työmäärään nähden riittämätön rahoitus. Mikä nostaisi tietokirjojen näkyvyyden uudella vuosikymmenellä nousuun, jollei kritiikki?
Self help- eli itseapukirjat antavat neuvoja kaikkiin elämän solmukohtiin. On kuitenkin useita syitä suhtautua itseapukirjallisuuteen kriittisesti, kirjoittaa Aki Petteri Lehtinen.