Etusivulle
0,00 €
Yhdysvaltalaisen Cormac McCarthyn kirjoissa maailma on sekasortoinen, väkivaltainenkin paikka, jossa pilkahtelee mystiikkaa. Suomentaja, esseisti Timo Hännikäinen kirjoittaa McCarthyn viimeisiksi jääneiden teosten annista: ”Nykyihmiselle tiede on korkein auktoriteetti, mutta se ei anna vastauksia kaikkeen eikä tarjoa moraalista kompassia.”
Fantasiakirjailija, kirjallisuudentutkija Katariina Kärkelä on mukana kadonneisiin kirjalllisuudenlajeihin pureutuvassa tutkimusprojektissa. Särön toimituskuntaan vuosi sitten liittynyt Kärkelä olisi mielellään mukana rakentamassa muutosta, jossa hitaus, uppoutuminen ja suullinen kirjallisuusperinne nousisivat alalla nykyistä suurempaan arvoon.
Latvialaiseen kirjallisuuteen erikoistuneen pienkustantamo Paperiporon kustantaja ja suomentaja Mirja Hovila kertoo työstään Särön haastattelussa. Hovilan mukaan kirjoja on vaikea saada kirjakauppojen hyllyihin, mikä vaikeuttaa näkyvyyden saamista.
Runeberg-palkintoehdokkaat 2023 on julkistettu. Mutta mitä tarkoittanee esiraadin painottama kirjallisuudellisuus?
Suomalaisen yhteiskunnan kuvaus ei ole kadonnut kirjallisuudestamme mihinkään, mutta kertomisen tapa ja eetos ovat nyt moninäkökulmaisia ja moniäänisiä. Särö julkaisee esitelmän, jonka kirjallisuuden professori Mika Hallila piti Babeș-Bolyai-yliopiston (Cluj-Napoca, Romania) suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineen 30-vuotisjuhlassa 5.11.2022.
FILI: kiinnostus suomalaista kirjallisuutta kohtaan ulkomailla kasvaa.
Miksi yksinäisen majakanvartijan mieli hajoaa ja menettää kosketuksensa todellisuuteen? Jukka Laajarinne kirjoittaa todellisten esikuvien innoittamista kaunokirjallisuuden ja elokuvien majakanvartijahahmoista, jotka joutuvat kohtaamaan meren mysteerit – ja ennen kaikkea omat hirviönsä.
Iida Rauman romaani Hävitys (2022, Siltala) on kuvaus rakenteellisesta väkivallasta, joka kohdistuu lapsiin, mutta läpäisee koko yhteiskunnan ja ulottuu aina kieleen saakka, kirjoittavat sosiologian tutkija Mari Kuukkanen ja filosofian tutkija Jaakko Vuori.
Lomonosovin moottorin kokeellisuus ja fragmentaarisuus eivät vähennä romaanin viihdyttävyyttä lainkaan, kirjoittaa Jukka Laajarinne. Kritiikki on julkaistu ensi kerran vuonna 2014 Särön numerossa Taide ja missio (26-27).
Tietokirjailija Jukka Laajarinne tunnustelee esseessään kirjallisuuden paljastavia ja peittäviä ominaisuuksia. Essee on julkaistu ensimmäisen kerran Särön numerossa Avoin sielu.