Alice Oswaldin runoteos Muistomerkki ammentaa tuoreella tavalla Homeroksen Iliaasta. Se on innostava esimerkki luovan kääntämisen mahdollisuuksista, kirjoittaa kriitikko Janne Löppönen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa 47–48.
Kategoria: Kritiikki
Hollantilaistoimittaja Rutger Bregmanin tietokirja Hyvän historia (Atena, 2020) kyseenalaistaa yleisen käsityksen siitä, että ihminen olisi pohjimmiltaan paha ja syntinen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran joulukuussa 2020 Särön numerossa 42.
Millaisena 1300-luvulta nykyaikaan sinkoutuneet munkit kokisivat Helsingin halki virtaavan Vantaanjoen haaran kaljakelluntoineen ja muine jumalattomine keksintöineen? Kirjailija Jouko Sirola ammentaa näkynsä Hanna Apajalahden uutuusteoksesta Vantaanjoki – tutkimusmatkailijan opas.
Pärttyli Rinne rakentaa Rakkauden synnyistä -teoksessaan oman rakkauden filosofiansa. Hän yhdistelee siinä tietoteoriaa, Darwinin evoluutioteoriaa ja oman elämänsä rakkaustarinaa. Leimallisinta Rinteen rakkausohjelmalle on sen kaiken kattava positiivisuus.
Kolmen tuoreen runokokoelman aiheita ovat puut, ihmisen metsäsuhde ja haikeus luonnon tuhoutumisvaarasta. Kuinka syvälle siimekseen voi runon keinoin päästä?
Maggie Nelsonin esseekokoelmassa pureudutaan vapauskäsitteen ajankohtaisiin ristiriitoihin, vapauden ja kontrollin väliseen jännitteeseen, valtasuhteisiin seksissä ja taiteessa sekä terapeuttisen traumakäsitteistön yleistymisen ongelmiin.
Sergei Dovlatovin Kompromissi on huumorilla, fiktiolla ja surrealismilla höystetty omakohtainen episodiromaani ristiriitaisesta toimittajantyöstä Viron sosialistisen neuvostotasavallan venäjänkielisissä puoluelehdissä.
Menneen ajan kansanparantajilla on paljon yhteistä nykyajan uskomushoitajien kanssa, vaikka lääketiede on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Esittelyssä Kalle Kananojan tietoteos Ihmelääkärit Suomessa 1850–1950.
Vastikään suomeksi julkaistu tietoteos paljastaa historiallisesti merkittäviä tietoja natsi-Saksan diktaattorin lapsuudesta ja isästä.
Nobel-kirjailija Yeatsin spiritismiin ja uninäkyihin nojaava teos hämmentää ja puuduttaa, mutta ei ole pelkästään tylsä, kirjoittaa kuvataiteilija, tutkija Jyrki Siukonen.