Jos kuolet lumisadepäivänä, voi olla, että sielusi siirtyy vuoripyyn kehoon

Kurdirunoilija Sherko Bekäsin tuotannolla on kurdeille mittaamattoman suuri merkitys. Bekäs kirjoitti maanpaosta, vieraudesta ja surusta, mutta myös luonnosta, naisista ja rakkaudesta. Mitä suomalainen lukija saa irti poliittiseksi luonnehditusta runoudesta? Marja Leena Viitana analysoi Bekäsin valikoiduista, suomennetuista runoista koostuvaa kokoelmaa Sielun valoa ei voi vangita (2019).

Järkevää absurdia

Roberto Casatin ja Achille C. Varzin absurdi kertomuskokoelma kannattaa lukea hitaasti nautiskellen, silloin tällöin, tarina kerrallaan.

Mustien sävyjen paletti

Neromyytin vuoksi miestaiteilijoiden moraalittomia tekoja on katsottu läpi sormien kautta aikain, esittää Arla Kanerva uutuusteoksessaan. Taiteen musta kirja jää analyysiltään kuitenkin ohueksi.

Taviskirjailijan kasvutarina

Toisille kirjailijanelo on tarkoituksetonta kompurointia, toisille säihkettä ja salamavaloja. Kreetta Onkeli saa tästä asetelmasta paljon irti romaanissaan Kutsumus. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Suomi Perkele (17-18).

Loiko Venäjä lännen?

Miten puhumme suomalaisuudesta, länsimaisuudesta ja ei-eurooppalaisuudesta? Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Suomi-Utopia (30).

Politiikan syntisten seurakunta

Kokeneiden tutkivien journalistien Jyri Hännisen ja Jarno Liskin uutuuskirja Keskustan valtakunta piirtää tahmean ja suhmuroivan kuvan päähallituspuolueemme toimintakulttuurista. Oudoimmaksi peluriksi kirjassa nousee Juha Sipilä, puhtoinen mies, jonka taustasta paljastuukin oudon sumeita kohtia.

Kaupungin surrealistinen kiihko

Bruno Schultzin Kanelipuodit-teoksessa jokainen lause on värikäs ja moniaistisesti herkullinen tai groteski, välillä melkein liiankin maalaileva ja maailman runsautta uhkuva, kirjoittaa Virpi Alanen.