Spekulatiivinen fiktio ansaitsee yleisökseen koko maailman, ja siksi kielirajat on ylitettävä, sanoo kirjailija J. S. Meresmaa.
Jutut
Bruno Schultzin Kanelipuodit-teoksessa jokainen lause on värikäs ja moniaistisesti herkullinen tai groteski, välillä melkein liiankin maalaileva ja maailman runsautta uhkuva, kirjoittaa Virpi Alanen.
Kirjailijan on kesälläkin suojauduttava ympäristön häiriötekijöiltä käpertymällä kielen viittaan, vaikka muut lomailevat. Keskittymisen hetkellä kirjoittamisen merkitys, kauneus ja selittämätön puhkeavat eloon.
Laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo väittää, ettei hän ole koskaan kirjoittanut laulua kuolemasta. Vuonna 2014 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Ylösnousemus muusikko laulaa unestaan, jossa tulva huuhtoo kaiken alleen. Keskitalo kertoo Särölle sanoittamisesta ja lukemisen välttämättömyydestä:
Vaikka lopetamme lihansyönnin, meidän ehkä täytyy ottaa luonnossa petojen rooli.
Kirjoitan itseni rikki, kirjoitan sinut, kirjoitan onnellisen lopun. Ja: joku on kirjoittanut elävän minut rikki, minulle kohtalon, enkä tiedä mikä on loppu, onko se hyvä, huono, hyytävä, herkkä. Onko se sellainen että selviän ehjänä. Usein ajattelen, että elämä on valmiiksi kirjoitettu; joku päättää, milloin eteen tupsahtaa ylittämätön este ja milloin saa taas hengähtää. Tai että […]
Artikkelikokoelman Näkymätön sukupuoli – Mieheyden pitkä historia aiheena on suomalainen mies. Teoksen kronologisesti järjestetyissä artikkeleissa kerrotaan erilaisista miehistä 1400-luvulta 1900-luvun puoleenväliin. Tarkastelussa ovat muun muassa itsetutkiskelua harrastaneet keskiajan luostariveljet, taisteluhaavoilla ylpeilleet karoliiniupseerit ja suoraselkäisyyttä arvostaneet suojeluskuntalaiset. Nimi Näkymätön sukupuoli viitannee siihen, että vaikka historiaa on yleensä kirjoitettu miehen näkökulmasta, tätä oletusta ei ole kirjoitettu auki […]
Särön Elämänfilosofia ja juomatavat -sarjassa esitellään entiseen Berliinin residenssiin sekä uuteen Oder-residenssiin ajautuneita hahmoja, jotka kertovat nimellään tai anonyymisti ajatuksistaan ja lempijuomistaan.
Pääkirjoitus on julkaistu alun perin Särön numerossa Kulkijat, kulkurit.
”Rajat välillämme ovat veteen piirrettyjä viivoja”, kirjoittaa toimittaja ja tietokirjailija Jussi K. Niemelä toukokuun vieraskynässä. ”Sano sana, ja viivat katoavat.”