Renessanssiesseisti Montaignelle tämän päivän tavat ja tottumukset aiheuttaisivat varmasti vilunväristyksiä, kirjoittaa toimittaja ja tietokirjailija Jussi K. Niemelä.
Jutut
Vladimir Jermakovin ajattelu on selkeää, ja hän käyttää käsitteitä kuin eläviä olentoja, kirjoittaa kriitikko Ville Ropponen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Puolan aika / Czas Polski.
Laulaja-lauluntekijä Ville Leinonen elättää itsensä ja perheensä iskelmä- ja popmusiikilla, mutta sielunsa pitimiksi hän soittaa myös rockia ja punkkia. Särö-residenssin vieraana Berliinissä vuonna 2013 hän äänitti amerikkalaisen punkbändin Samhainin kappaleita ja esitti niitä yllätyskeikalla pienessä savuisessa baarissa. Keikan yhteydessä Leinonen antoi Särölle haastattelun, jossa puitiin sanoitusten syntyä ja muita pimeästä nousevia asioita. Samhain-coverit ilmestyivät Death Black Dream -levyllä vuonna 2014. Ville Leinosen seitsemästoista albumi Isi ilmestyi vuonna 2015.
Leaving the Atocha Station on terävä romaani nykyihmisen komplekseista ja runouden herättämistä ajatuksista. Ben Lernerin esikoisromaani on julkaistu suomeksi lokakuussa 2017 (Siltala, suom. Artturi Siltala).
Kalle Kniivilän vahvasti humaani teos Baltian venäläisistä herättää ajatuksia myös Suomen vähemmistö- ja pakolaispolitiikasta. Kyse ei lopulta ole kielistä, kansallisuuksista tai kartalle piirretyistä rajoista, vaan jostakin paljon perustavanlaatuisemmasta, kirjoittaa Marissa Mehr.
Keraamikko Elina Sorainen (1943–2017) kirjoittaa kaikkien aikojen ensimmäisessä Särössä Iranista löydetyistä sirpaleista, joiden historia ulottuu taiteentekemisen alkuhämäriin.
Kirjailija, sanataiteen opettaja Risto Ahti kirjoittaa Hulluuden ylistys -Särössä siitä, mikä erottaa taiteilijan ihmisestä.