Islantilaisen Sjónin neljäs suomennettu teos Poika nimeltä Kuukivi muistuttaa paljon hänen aiempaa romaaniaan, vuonna 2005 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittanutta Skugga-Balduria. Molemmat ovat tiiviitä historiallisia romaaneja, joissa kerrotaan muutaman kuukauden aika Islannin itsenäisyysliikkeen loppuajoilta parin päivän jaksoissa. Molemmissa on myös keskeisenä teemana vähemmistöjen kohtelu: Skugga-Baldurissa marginalisoituna ja syrjittynä on kehitysvammainen Abba-tyttö, Kuukivessä homoseksuaali ja prostituoitu orpopoika […]
Jutut
Nir Baramin Hyviä ihmisiä käsittelee tavallisten ihmisten tekojen seurauksia toisessa maailmansodassa moraalisesti moniulotteisella ja ajankohtaisella tavalla.
Elämme aktiivisuudeksi tulkitun räyhäämisen ja raivokkuuden ihannoimisen aikaa. Samaan aikaan kartanoita jaetaan, tulitikku-imperiumeja luodaan ja yhteiskunnallisia asemia sementoidaan siellä minne emme osaa katsoa. Vuoden 1916 Suomen asukas tunnistaisi helposti tämän maan hengen ja tavat, kirjoittaa taloustoimittaja Petri Korhonen vuonna 2016 julkaistussa, edelleen harvinaisen ajankohtaisessa esseessään.
Kirjailija ja suomalaisen kirjallisuuden saksantaja Stefan Moster: ”Kirjailijat ovat Suomessa hemmoteltuja hienon apurahajärjestelmän takia. Mutta mitä sillä on väliä – hyvää, huonoa ja keskinkertaista kirjallisuutta syntyy Suomessa ja muualla maailmassa apurahoista riippumatta.”
Myös joogamaailma kaikessa terveellisyydessään kätkee lohkoihinsa vallan sokaisemia, jopa psykopaateiksi luokiteltavissa olevia opettajia, kirjoittaa kirjailija Maria Peura. ”Ketään ei ole niin helppo käyttää hyväksi kuin gurulleen antautunutta, egostaan luopunutta ihmistä.”
Renessanssiesseisti Montaignelle tämän päivän tavat ja tottumukset aiheuttaisivat varmasti vilunväristyksiä, kirjoittaa toimittaja ja tietokirjailija Jussi K. Niemelä.
Vladimir Jermakovin ajattelu on selkeää, ja hän käyttää käsitteitä kuin eläviä olentoja, kirjoittaa kriitikko Ville Ropponen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Puolan aika / Czas Polski.
Laulaja-lauluntekijä Ville Leinonen elättää itsensä ja perheensä iskelmä- ja popmusiikilla, mutta sielunsa pitimiksi hän soittaa myös rockia ja punkkia. Särö-residenssin vieraana Berliinissä vuonna 2013 hän äänitti amerikkalaisen punkbändin Samhainin kappaleita ja esitti niitä yllätyskeikalla pienessä savuisessa baarissa. Keikan yhteydessä Leinonen antoi Särölle haastattelun, jossa puitiin sanoitusten syntyä ja muita pimeästä nousevia asioita. Samhain-coverit ilmestyivät Death Black Dream -levyllä vuonna 2014. Ville Leinosen seitsemästoista albumi Isi ilmestyi vuonna 2015.
Leaving the Atocha Station on terävä romaani nykyihmisen komplekseista ja runouden herättämistä ajatuksista. Ben Lernerin esikoisromaani on julkaistu suomeksi lokakuussa 2017 (Siltala, suom. Artturi Siltala).
Kalle Kniivilän vahvasti humaani teos Baltian venäläisistä herättää ajatuksia myös Suomen vähemmistö- ja pakolaispolitiikasta. Kyse ei lopulta ole kielistä, kansallisuuksista tai kartalle piirretyistä rajoista, vaan jostakin paljon perustavanlaatuisemmasta, kirjoittaa Marissa Mehr.