Esseemäinen runoteos penkkiurheilun lumosta

Raisa Jäntti kirjoitti koronapandemian aikana kookkaan runokirjan, jossa seurataan penkkiurheilua – yhdessä, mutta yksin. Riskinotto on runoudessa kiinnostavampaa kuin yllätyksettömyys ja eheys, kirjoittaa kriitikko Janne Löppönen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa Arkkitehtuuri ja mielenterveys.

Kulttuurisota velhokoulussa

Fantasiakirjailija J. K. Rowlingin kannanotot transihmisten oikeuksista käynnistivät keskustelun, joka on käynyt kuumana ja mustavalkoisena jo muutaman vuoden ajan. Uusia moraalisia jakolinjoja muodostuu yhä. Herman Raivion mukaan jyrkkä polarisaatio ei kuitenkaan ole yksiselitteisen huono asia.

Sietämättömän kirkas kuoleman hetki

Alice Oswaldin runoteos Muistomerkki ammentaa tuoreella tavalla Homeroksen Iliaasta. Se on innostava esimerkki luovan kääntämisen mahdollisuuksista, kirjoittaa kriitikko Janne Löppönen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran Särön numerossa 47–48.

Digitalisointihysterian uhrit

Digiriippuvaisten lasten ja nuorten määrä on uuden tutkimuksen mukaan kasvanut entisestään, kirjoittaa filosofian tohtori, toimittaja Alexander Grau. Alkoholismiin verrattavissa oleva riippuvuus ei koske ainoastaan nuoria, vaan ulottuu koko yhteiskuntaamme – teknologiayritysten myötävaikutuksella. Artikkeli on julkaistu ensi kerran saksaksi Cicero-lehdessä 18.3.2023.

Utelias kirjoittaa paremmin

Nuoren Voiman päätoimittaja Taija Roiha jatkaa keskustelua kirjoitustaidon heikkenemisestä todeten, että editori ei voi ajatella kirjoittajan puolesta. Roihan mukaan omaan tekstiin ei tulisi suhtautua suorituksena – pidemmälle pääsee omiin sanavalintoihin ja tyyliin kohdistuvalla uteliaisuudella.

Mustia hiutaleita – 80 vuotta Varsovan geton kansannoususta

Puolalaisten kollektiivisen holokaustitrauman käsittelyä ovat vaikeuttaneet niin kommunistinen diktatuuri kuin nykyinen oikeistopopulistinen hallitus, kirjoittaa puolalaisen kirjallisuuden suomentaja Tapani Kärkkäinen Varsovan geton kansannousun vuosipäivänä. Runot ja muistelmateokset ovat tärkeitä vaietun historian sanoittajia.

Miksi emme osaa enää kirjoittaa?

Journalistisen ja akateemisen kirjoittamisen taso on viime vuosina heikentynyt havaittavasti paitsi opiskelijoilla myös ammatikseen kirjoittavilla ihmisillä. Kirjallisuudentutkija, kirjailija Katariina Kärkelä esittää, että osasyinä ovat jäsentymätön ajattelu sekä kiinnostuksen ja arvostuksen puute kieltä kohtaan.

Moralismista logiikkaan

Viime vuosina kulttuurilehdille tarjotut tekstit ovat kärsineet älyllisestä velttoudesta ja heikosta kielellisestä tasosta, kun taas isot mediatalot painottavat yhä useammin tunnesisältöjä ja uhrikertomuksia asiasisällön ja logiikan sijaan. Särön päätoimittaja Mark Mallon vetoaa pääkirjoituksessaan: kirjoittajilta ja julkaisuilta on vaadittava enemmän.