Etusivulle
0,00 €
Journalistisen ja akateemisen kirjoittamisen taso on viime vuosina heikentynyt havaittavasti paitsi opiskelijoilla myös ammatikseen kirjoittavilla ihmisillä. Kirjallisuudentutkija, kirjailija Katariina Kärkelä esittää, että osasyinä ovat jäsentymätön ajattelu sekä kiinnostuksen ja arvostuksen puute kieltä kohtaan.
Viime vuosina kulttuurilehdille tarjotut tekstit ovat kärsineet älyllisestä velttoudesta ja heikosta kielellisestä tasosta, kun taas isot mediatalot painottavat yhä useammin tunnesisältöjä ja uhrikertomuksia asiasisällön ja logiikan sijaan. Särön päätoimittaja Mark Mallon vetoaa pääkirjoituksessaan: kirjoittajilta ja julkaisuilta on vaadittava enemmän.
Runoilijan saappaisiin astunut entinen taitoluistelija Kiira Korpi kirjoitti teoksen, joka Helsingin Sanomien kriitikon mielestä ei olisi ansainnut tulla julkaistuksi. Kritiikin aiheuttamasta kuohunnasta välittyy hapertuva suhteemme mediaan, toteaa Vesa Rantama: ”Alamme olla vaarallisen tottuneita siihen, että julkisuuden henkilö voi sanella itse esille tulemisensa ehdot.”
Esikoiskirjaansa kirjoittava medianomi ja lastentarhanopettaja Riitta Salke ottaa kantaa Kiira Korven uutuusteoksen murskakritiikin nostattamaan ajankohtaiseen keskusteluun runokritiikistä – runomuodossa.
Sosiaaliantropologi Anna Žabicka tarkasteli etnografisessa tutkimuksessaan, mistä vanhainkodin asukkaat saavat merkityksellisyyden kokemuksia ja elämäniloa – ja miksi osa heistä on menettänyt elämänhalunsa. Essee on julkaistu alun perin latvialaisessa Satori-kulttuurilehdessä.
Kirjailija ei Venäjällä ole enää ajatusten valtias, häntä ei ylistetä eikä vainota, vaan hän on yksi kulttuurikentän monista tavarantoimittajista, kirjoittaa esseisti Vladimir Jermakov. Hänen mukaansa nykykirjailijan tärkein olemassaolon tapa on toivo. – Essee on julkaistu ensi kerran Särön Alakulo-numerossa (40–41) heinäkuussa 2020.
Paha klovni on palannut länsimaisen elokuvakulttuurin keskipisteeseen. Mistä uhkaava pellehahmo on peräisin, ja mitä se haluaa? Jukka Laajarinteen essee on julkaistu alun perin Särössä nro 38–39.
Kiinalainen pedagogiikka ei anna tilaa opiskelijoiden omalle ajattelulle, vaan oppilaitokset pyrkivät koulimaan heistä ensisijaisesti kuuliaisia kansalaisia, kirjoittaa maan opiskelukulttuuriin myös omakohtaisesti perehtynyt kirjallisuudentutkija ja suomentaja Tero Tähtinen.
Hollantilaistoimittaja Rutger Bregmanin tietokirja Hyvän historia (Atena, 2020) kyseenalaistaa yleisen käsityksen siitä, että ihminen olisi pohjimmiltaan paha ja syntinen. Kritiikki on julkaistu ensi kerran joulukuussa 2020 Särön numerossa 42.
Suomalaisen yhteiskunnan kuvaus ei ole kadonnut kirjallisuudestamme mihinkään, mutta kertomisen tapa ja eetos ovat nyt moninäkökulmaisia ja moniäänisiä. Särö julkaisee esitelmän, jonka kirjallisuuden professori Mika Hallila piti Babeș-Bolyai-yliopiston (Cluj-Napoca, Romania) suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineen 30-vuotisjuhlassa 5.11.2022.